Kubrickin 2001: Avaruusseikkailu, maasta taivaisiin ylistetty ja maasta taivaisiin haukuttu. He, jotka eivät pidä siitä, ovat sivistymättömiä apinoita joitten pitäisi palata takaisin “action-hömpötyksiin” tyyliin Transformers. Ja he, jotka pitävät siitä, voivat päteä sillä, kuinka taiteellinen tämä ‘mestariteos’ on ja miten sivistyneitä he ovat, kun pitävät siitä. Olen hieman enemmän näiden “sivistymättömien apinoiden” puolella, mutten silti aio haukkua tätä paskaksikaan. Huom, arvostelu sisältää enemmän tai vähemmän spoilereita.
Saanen huomauttaa vielä, että ennenkuin katsoin elokuvan varauduin siihen, ettei tämä ole mikään action-pläjäys. Tässä ei ammuskeltaisi tai räjäyteltäisi paikkoja, vaan tämä olisikin hidas ja realistinen avaruusdraama. Hyväksyin tämän ja valmistauduin tulemaan häikäistyksi tällä elokuvalla, jonka valmistauduin jo lisäämään top 10 -listalleni. Elokuva oli kyllä hidas. Mutta aivan liian hidas.
Elokuva alkaa kuuluisalla aloituksella, jonka kaikki tuntevat, maapallosta Also Sprach Zarathustra kappaleen säestämänä ja odotukset ovat korkealla: tästä tulee vielä jotain mahtavaa. Elokuvan ensimmäinen osa on “The Dawn of Man”, aikojen alkuun sijoittuva kohtaus, joka alkaa kuvaamalla ympäristöä missä apinat ovat. Nähtyäni monta minuuttia tätä ympäristöä eri kulmista alan tylsistyä. Ajattelen, että “joo, kylläpäs on karua ympäristöä, me ymmärrettiin se jo, ymmärrettiin jo monta minuuttia sitten, mennään eteenpäin”. Ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen siirrytään viimeinkin apinoihin, jotka tekevät… jotain. Kunhan hyppivät ympäriinsä. Tätä seurataan muutamia minuutteja, kunnes siirrytään hetkeksi taas ympäristöön. Hetken päästä musta monoliitti ilmestyy apinoille jotka hetken ajan hiplailevat sitä. Myöhemmin huomaamme, että apinoiden reviirille on tullut toinen apinalauma ja he taistelevat. Tätä hetken seurattua, yksi apinoista älyää ottaa kepin maasta ja käyttää tätä aseena. Hetken ensimmäinen osa loppuu. Osasta löytyi paljon ideaa, mutta se olisi saanut olla paljon lyhyempi. Tiedän, että tämä on taiteellinen elokuva, mutta omasta mielestäni ei ole mitään taiteellista katsella monta minuuttia kiviä ja kukkuloita. Olihan niitä hetken ajan kiva katsella, mutta ei sitä kukaan jaksa kauan. Paitsi tietenkin nämä “sivistyneet” henkilöt.
Nyt siirrytään elokuvan kuuluisaan siirtymäkohtaukseen, jossa periaatteessa kuvataan avaruutta Tonava kaunoinen -valssin tahdissa. Vaikuttava kohtaus, mutta reippaasti ylimittainen. Hetken päästä selviää, että Kuun kraaterista on löydetty monoliitti (sama kuin ensimmäisessä osassa). Tästä seuraa piiiitkä matka kuuhun ja kuun pinnalta monoliitille. Katselemme hetken monoliittia kunnes monoliitista (näin ainakin olen ymmärtänyt) lähtee jonkinlaisia signaaleja ja siirrymme 18 kuukauden päähän tulevaisuuteen Discover One -alukseen, joka on matkalla Jupiteriin. Tämä on koko elokuvan “päänäytös” ja reippaasti paras, ihan vain tämän loistavan HAL-9000 -tietokoneen takia, joka tietää, näkee ja kuulee kaiken. Tämän osa on helposti ymmärrettävissä; HAL kuvastaa ihmisen halua luoda yhä parempia koneita ymmärtämättä itse seurauksia. Kaikki tiedämme, ettei HAL:sta seuraa mitään hyvää, eikä seuraakaan. Tästä osasta en paljasta sen enempää.
Viimeinen osa on se, jonka takia tätä elokuvaa pidetään outona, ja totta puhuen tämä kohtaus onkin outo. Paitsi tietenkin näille leffaexperteille. Periaatteessa seuraamme Bowmanin matkaa Jupiteriin, ja voi pojat, minkälainen matka se onkin. Matka on noin kymmenen minuuttia kestävä valoshow, jota katsellessa vaipuu hypnoosiin, tykkäsi elokuvasta tai ei. Valoshown jälkeen pääset pois hypnoosista ja mietit “mitä helvettiä tuo oikein oli?”. Nyt olemme Jupiterissa. Tai no, niin ainakin arvelen. Kohtausta en jaksa selittää, mutta jostain syystä pidin tästä kohtauksesta kaikkein eniten. Sitten näemme sen jättimäisen vauvan avaruudessa ja elokuva loppuu.
Elokuvassa on paljon hyvää, siinä on paikoin harvinaisen ahdistava tunnelma, hyviä musiikkikappaleita ja -kohtauksia ja HAL. Elokuva on myös todella hienon näköinen. Suurin huono puoli on se hitaus. Ja voin vakuuttaa, etten odottanut mitään ammuskeluelokuvaa, mutta kyllä se terve järki sanoo, ettei viiden minuutin pituisessa kohtauksessa, jossa vain tuijotetaan avaruusalusta kulkemassa kameran ohi, ole mitään symboolista saatika nerokasta.
Sano mitä sanot, mutta ei se tee ihmisestä sivistymätöntä, saatika ymmärtämätöntä, jos ei pidä tästä elokuvasta ja olen sitä mieltä, että he jotka luulevat niin, ovat itse aika sivistymättömiä.
Hikipedia sen sanoi parhaiten;
“Mikä on tylsää, on kulttuuria.”
