Kymmenessä minuutissa esitellyt henkilöhahmot jäävät auttamatta keskeneräisiksi.

26.6.2006 22:49

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Poseidon
Valmistusvuosi:2006
Pituus:99 min

Aiemminkin meren suurta voimaa ja kauneutta tutkinut Wolfgang Petersen siirtyi huonon vastaanoton saaneen Troijan jälkeen taas aaltojen keinuttelemaksi. Poseidon-katastrofielokuvan (2006) uusintaversion piti olla, jos ei uusi Titanic, niin ainakin kesän suurimpia spektaakkeleja. Toisin kävi.

Akiva Goldsman on tuottajana varmistanut suuren määrän rahaa tehosteita varten, mutta kesäspektaakkelin ikuinen kirous ¨luovan käsikirjoittajan puute¨iskee kovempaa kuin elokuvan hulppea hyökyaalto, joka kaataa valtamerta kyntävän luksuslaivan nurin.

Sekä Roland Emmerichin Day After Tomorrow’ssa ja James Cameronin Titanicissa tuhotyö tapahtuu vasta reippaan enteilyjen ja odotuksen jälkeen, mutta Petersenillä on liiallinen kiire hyökyaaltonsa kanssa. Hienoltahan se näyttää, kun luonnon viisikymmentämetrinen aalto kaataa näyttävän ihmisluomuksen, mutta kymmenessä minuutissa esitellyt henkilöhahmot jäävät auttamatta keskeneräisiksi.

Kuvankaunista kuolemaa

Ennalta-arvattavista henkilöhahmoista saadaan muutamaan otteeseen irti hyvää tilannetajua. Ahtaassa venttiilissä suolavettä pakenevat eloonjääneet tuovat esille kattavasti luonteenpiirteitään, stressinsietokykyään ja kuolemanpelkoaan. Valitettavasti tällaiset kohtaukset ovat harvassa, sillä laivan romuttaminen (myönnettäköön luovastikin) on tähdellisempi tekijä.

Kummoisempiin pohdintoihin hädän keskellä elämisestä ei eksytä samaan tahtiin kuin tulen, räjähdysten ja vesimassojen runnommiin käytäviin. Kuvaaja John Seale eittämättä tekee hyvää työtä kameran kanssa, jonka eteen marssitetaan isolla rahalla tuotettua jännitystä ja tehostehömppää. Poseidonin ainoa kelvollinen piirre onkin kyky nostattaa pulssia aika ajoin hienojen kuviensa vuoksi.

Lieneeköhän jonkinasteinen vitsi sekin, että suuressa laivassa nähdään vähemmän ihmisiä kuin tehosteita loihtineessa yhtiössä työntekijöitä. Richard Dreyfuss hoitaa roolinsa itsemurhaa pohtivana homomiehenä samalla rutiinilla, kuin Kurt Russell ja Josh Lucas suorittavat sankarivelvoitteensa. Nuoret kaunokaiset Emmy Rossum, Mia Maestro ja Mike Vogel yrittävät pysyä tahdissa mukana.

nimimerkki: Martin van Wetten

Arvosteltu: 26.06.2006

Lisää luettavaa