Minoru Kawasaki on kunnostautunut nykypäivän Japanissa tekemällä kummallisia elokuvia, jopa japanilaisten standarteilla. Eipä olekaan mikään ihme, että kiinnostuin jo pelkän kansikuvan perusteella Calmari Wrestleristä sekä Executive Koalasta. Molemmat elokuvat ovat Kawasakin ohjaamia, joista katseluun päätyi jälkimmäinen. Executive Koala on vähintäänkin hankala tapaus. Japanilainen surrealismi ei välttämättä ole se helpoimmin lähestyttävä genre.
Elokuvan keskiössä on ihan tavallinen toimistossa työskentelevä mies, tai ainakin melkein tavallinen, sillä hän on jättimäinen koalakarhu. Hämäävästä ulkoasustaan huolimatta hän on varsin hyvä työtekijä. Kaikin puolin täydellinen hän ei kuitenkaan ole. Vaikka töissä luistaa hyvin, niin yksityiselämässä ei mene hyvin. Häntä syytetään tyttöystävänsä murhasta. Koala ei kuitenkaan tunnusta tehneensä sitä. Ainakaan hän ei muista sitä tehneensä. Työmatkalla Koreassa hän tapaa liikemiehen, jolla on paljon yhteistä Koalan kanssa. He molemmat ovat seurustelleet saman naisen kanssa.
Juonessa on paljon pieniä jippoja, joita on hyvin vaikea laittaa sanoiksi. Toisin sanoen juonta ei ole kovinkaan paljon. Executive Koala on palapelimäinen muistikatkos, jonka kummallinen ulkoasu hurmaa ja vihastuttaa samaan aikaan. Kaikki hahmot eivät suinkaan ole isokokoisia koalakarhuja. Osa heistä on ihan tavallisia ihmisiä, joka antaa elokuvalle hyvin häiriintyneen tunnelman. Kukaan ei kyseenalaista koalaksi pukeutunutta miestä missään vaiheessa. Tämän voi tulkita jollain tavalla kantaan otoksi rasismia vastaan. Ihmisten erilaisuutta ei saisi arvostella, ja näin se on nähtävä. Olit sitten koala tai japanilainen, olet tasa-arvoinen. Kummallista, mutta siinä on järkeä. Koalan lisäksi elokuvassa on muitakin eläinhahmoja. Paikallisessa kaupassa on töissä sammakkomies ja koalan esimies on iso jänis.
Jottei meno olisi jo valmiiksi liian kummallista, mukaan heitetään vielä muutama karaokesessio. Näissä kohdissa soi yltiöpositiivinen rallatusmusiikki. Ainostaan laulaminen ei oikeastaan sovi elokuvan teemaan. Se rikkoo sitä jonkin verran. En ainakaan täysin ymmärtänyt mitä näillä kohdilla koitetaan hakea. Leffa ei nimittäin lapsellisesta ulkoasustaan huolimatta ole tehty lapsille. Väkivaltaa on hyvin vähän, eikä se ole kovinkaan komeaa katsottavaa. Se ei sinänsä ole elokuvan kannalta kriittistä, koska leffan arvot lepäävät muualla.
Kokonaisuutena Executive Koala on hankala tapaus. Se ei varsinaisesti ole komedia, eikä jännäri. Siitä on hyvin vaikea sanoa, mitä se on. Ehkä jotain kaikkien genrejen välistä, sillä se sisältää myös toimintaa. Uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tässä elokuvassa on kaikkea, musiikki, komediaa, jännitystä, kauhua, romantiikkaa ja komediaa. Eihän sitä voi elokuvalta enempää vaatia. Totta kai voi. Sillä yksikään näistä osa-alueista ei toimi tarpeeksi hyvin. Parhaiten toimii komedia puoli. Ihan jo pelkästään koalaksi pukeutunut ihminen hakkaamassa ihmisiä on hupaisaa. Toiminta toimiikin sitten toiseksi parhaiten. Se toimii hyvin juuri, koska se on niin hauskaa. Eli yhteenvetona voisi sanoa, että toimintakomediana tämä olisi ollut aika helvetin hauska.
Executive Koalaa ei voi suositella kaikille. Se on aivan varmasti monille katsojilleen aivan liian puuduttava tapaus. Epäilen myös, ettei sen huumori aukea kuin harvoille. Paremmalla toteutuksella ja oikeisiin asioihin keskittämällä Executive Koalasta olisi saanut ehkä paremman elokuvan. Nyt se jää auttamatta aivan liian sekavaksi kokonaisuudeksi. Kyseessä on ainutlaatuinen surrealistinen kokemus, joka ei hyödynnä ideansa koko potentiaalia.
