American Gothic herätti mielenkiintoni jokin aika sitten. Kovinkaan suurta tietoa elokuvasta minulla ei ollut. Ainoa käsitykseni oli, että se yhdistäisi Texas Chainsaw Massacre –tyylistä kauhua slasheriin. 80-luku oli slasherin kulta-aikaa, eikä tämä vähentänyt ennakko-odotuksiani tätä elokuvaa kohtaan. Aikani etsittyä löysin elokuvasta DVD-julkaisun. Ajatus sitten muhi, että tämä tulee olemaan jotain todella hienoa kasarikauhua. Odotuksiinsa nähden American Gothic olikin toimiva kokonaisuus.
Joukko nuoria aikuisia lähtee vesitasolentokoneella retkelle, jonka tarkoituksena on piristää lapsensa menettänyttä Cynthiaa. Asiat eivät kuitenkaan mene aivan putkeen, kun heidän koneensa joutuu tekemään pakkolaskun autionoloiselle saarelle. Hetken aikaa saarta tutkittuaan, he löytävät talon, jossa kaikki näyttää jämähtäneen 1920-luvulle. Talossa asuu vanhoillinen pariskunta, jolla on kolme aikuista lasta, jotka kaikki käyttäytyvät jälkeenjääneesti. Aluksi tämä nuorisojoukko ei tajua, minkä asian kanssa ovat tekimissä, mutta pikku hiljaa heille alkaa valjeta, ettei kyseessä ole mikä tahansa keskivertokansalaisten perhe.
Lähtökohtaisesti kyseessä on enemmänkin rujo kauhukomedia kuin slasher. Itse ainakin pidin suuresti elokuvan esille tuomasta huumorista, joka oli todella mustaa. Keski-ikäinen nainen pukeutuneena pikkutyttömäisesti on kerrassaan pelottava näky. Vielä kun siihen lisätään lapsekaskäytös, on kauhu varmasti taattu. Tällä kyseisellä hahmolla onkin valtava osuus koko elokuvan toimivuudesta. Ilman häntä homma ei toimisi aivan niin hyvin. Tosin muutkin osa-alueet toimivat melkein moitteettomasti. Vanhaan aikaan jämähtänyt teemaperhe on kokonaisuutena yksi hauskimmista ja karmivimmista näyistä vähään aikaan. Jumalaa pelkäävän perheen tragediaa ei raoteta kovinkaan paljon, mutta selkeät ongelma kohdat on nähtävissä.
Oli sitten kyseessä sisäsiittoinen sisarrakkaussuhde tai jotain aivan muuta, niin lasten kasvatuksessa on menty pahasti pieleen, jos kaikki kolme lasta ovat täysin jälkeenjääneitä, eikä heillä lisäksi ole mitään käsitystä oikeasta ja väärästä. Tätä asetelmaa pidin hyvin mielenkiintoisena. Sillä elokuva lähinnä perustuu siihen, että lapset tappavat saarelle eksyneitä ihmisiä, mutta heidän käsityksensä mukaan se on ihan okei. Se miten tähän kaikkeen päädytään, on varsin tyylikästä. Aluksi katsoja totutetaan tämän perheen eriskummallisiin tapoihin, jonka jälkeen karu totuus alkaa asteittain paljastua uhreille sekä katsojalle.
Tarkemmin tutkittuna American Gothicia ei voi kutsua täydeksi b-elokuvaksi. Toki sen tuotantoarvot ovat olleet alhaiset, mutta sen tyylitaju on a-luokkaa. Myös näyttely on valtaosin onnistunutta. Etenkin aiemmin mainitsemani ”tyttö” on kuvottava, pelottava ja kaikkea siltä väliltä. Oikeastaan missään ei pahemmin mennä mönkään. Suuremmat gorehoundit eivät varmasti pidä tästä niin paljon, koska itsekin odotin näkeväni komeita tappokohtauksia. Niitä ei nähty, kun kyseessä ei varsinaisesti edes ole slasher. American Gothic luottaa paljon enemmän tunnelmaansa, joka ainakin allekirjoittaneelle toimi erinomaisesti.
Lopputuloksena kyseessä on kadotettu kulttielokuva, jonka näkeminen on suotavaa kaikille hyvistä kauhukomedioista pitäville. Niille, jotka odottava suurta splatter-juhlaa, luvassa on suuri pettymys. Avoimin mielin katsottuna American Gothic on erinomainen elokuva, jonkalaisia tässä surkeassa maailmassa soisi olevan enemmän.
