Kaikki varmaan tuntevat King Kongin tarinan tai ovat ainakin kuulleet siitä. Kyseisestä aiheesta on tehty lukuisia elokuvia ja jäljennöksiä, joista Peter Jacksonin uusintafilmatisointi pääsee erittäin lähelle alkuperäistä. Se häviää sille kuitenkin radikaalisti tunnelmansa vuoksi.
Carl Denham (Armstrong) on elokuvaohjaaja, joka lähtee tekemään elokuvaa kauas meren keskellä sijaitsevalle saarelle, josta kukaan ei ole kuullut. Denham tarvitsee kauniin naisen elokuvansa pääosaan ja palkkaa köyhän Ann Darrowin (Wray) mukaan. Matkan aikana Darrowin ja merimies Jack Driscollin (Cabot) välille syttyy kipinä ja he rakastuvat toisiinsa. Valitettavasti saarella sijaitseva alkuperäisheimo kiinnostuu myös Darrowista ja he kaappaavat tämän yöllä laivasta. Ann joutuu eräänlaiseen seremoniaan, jossa hänet uhrataan viidakon “kuningaalle” ja pelottavimmalle hirviölle…
King Kong oli varmasti henkeäsalpaavaa katsottavaa 30-luvulla, mutta nykyään tehosteet lähinnä naurattavat. Myös itse gorilla oli vakuuttava näky ilmestymisvuotenaan, mutta enää lelunukke ei jaksa kauhistuttaa. Nämä seikat ovatkin King Kongin ainoat miinukset, jotka Peter Jackson on korjannut uusintaversiossaan. Alkuperäisen version tunnelma on kuitenkin niin voimakas, että se peittoaa uuden mennen tullen. Siinä on vain sitä jotain, mitä nykypäivän tehostespektaakkeleista puuttuu.
Käsikirjoitus on ikimuistoinen ja loistava. Elokuvaa pidetään seikkailun ja kauhuelokuvan sekoituksena, mutta kyseessä on pohjimmiltaan traaginen rakkaustarina. Ihminen on ahne, ajattelematon ja äärimmäisen julma olento, jonka rinnalla hirviömäinen gorillakin joutuu viattomaksi uhriksi. Tämän väkevän sanoman elokuva välittää loistavasti ja näin ollen teemaltaan elokuvaa voi pitää aina ajankohtaisena. Loppu saa kököstä toteutuksestaan huolimatta palan raavaankin miehen kurkkuun.
Näyttelijäsuoritukset ovat kieltämättä hieman kökköjä, mutta tuohon aikaan se oli yleistä ja ylinäyttely tyypillistä. Se ei kuitenkaan pilaa kokonaisuutta, vaan lähinnä vahvistaa elokuvan haikeaa vanhanajan tunnelmaa.
Kink Kong on nykyään joutunut valitettavasti ajan hampaan puremaksi, mutta se ei kiistä tämän arvoa klassikkona. Ehdottomasti yksi parhaimmista mustavalkoelokuvista ja legendaarisin hirviöelokuva, jonka viimeinen repliikki on elokuvahistorian kuuluisimpia.
“It was beauty killed the beast.”
