Harry Potter on ilmiö, joka on peräisin brittikirjailija J.K. Rowlingin kynästä. Ja kirjat, joita hän on kirjoittanut tähän mennessä kuusi (joista viisi on suomennettu, kuudes tulossa suomeksi ensi keväänä) ovat niittäneet aivan uskomatonta ja ennennäkemätöntä suosiota ympäri maailmaa, etenkin lasten ja nuorten keskuudessa ja myös aikuisten. Harry Potter itsessään on teini-ikäinen poika, joka kirjoissa opiskelee taikuutta englantilaisessa velho- ja noitakoulussa, Tylypahkassa. Ja yksi ominainen piirre kirjoille on se, että yksi kirja kuvaa aina yhtä Harryn seitsemästä kouluvuodesta Tylypahkassa. Sittemmin, kun aikaa kului ja menestys vaan kasvoi, päätettiin Harry Potterin seikkailuja laajentaa suuremmalle vaikutusalalle kulttuurin muodossa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että niistä alettiin tekemään elokuvia, aina yhdestä kirjasta kerrallaan. Ja elokuvat ovat saaneet osakseen myös todella laajaa menestystä, tosin kirjojen tasolle tuskin koskaan päästään. Nyt o!n juuri äskettäin ilmestynyt elokuvateattereihin leffasarjan keskimmäisin eli neljäs osa, joka kantaa samaa nimeä, kuin kyseisen järjestysluvun omaava kirjakin, eli Harry Potter ja liekehtivä pikari.
Leffa alkaa kutakuinkin siitä, mistä kirjakin tosin alussa pieni, mutta ei häiritsevä sekavuus pistää miettimään, mutta jo 10 minuutin kuluttua alkaa fiilis parantua. Harry (Radcliffe) näkee unta kuinka ulkopuolinen ja täysin tuntematon jästi, eli “normaali” ihminen kuulee naapuritalostaan meteliä ja menee tarkastamaan mitä siellä on tekeillä. Muutenkin, kun on yö, niin ihmetys metelistä korostuu. Yläkerrasta kuuluu puhetta ja mies kapuaa päättäväisesti, mutta varovasti sinne. Ovi on raollaan ja hän näkee kutakuinkin, mitä tapahtuu. Joitain outoja miehiä puhumassa tuolille, jonka selkänoja on rakoa päin, eli mies ja samoin siis myös katsoja ei näe kuka tuolissa istuu. Kohtalokseen mies käy liian uteliaaksi. Eräs miehistä huomaa hänet ja se on sitten menoa. Tuolissa istuu nimittäin pimeyden ruhtinas, lordi Voldemort, joka tappokirouksen johdattelemana tappaa ulkopuolisen jästin. Mutta katsojalle jää vielä epäselväksi, onko Voldemort ihminen vai mikä, mutta se onkin juuri idea!na. Sitten tämän tapauksen jälkeen Harry herää painajaisestaan ja hänen arpeaan kivistää. Sittemmin tapahtuu kaikkiea mitä kirjassakin, Harry ja hänen kaverinsa, Ron (Grint) ja Hermione (Watson) menevät katsomaan huispauksen MM-kisoja, ja areena jolle he menevät teki minuun aika siistin vaikutuksen. Näkisittepä, sellaisen rakentaminen ei ole ihan jokapäivästä. Noh, anyway, sitten alkaa taas tutut rutiinit ja kouluvuosi alkaa ja niin pois päin. Ja tämä vuosi onkin poikkeuksellinen. Tylypahkassa järjestetään nimittäin perinteiset kolmivelhoturnajaiset. Siihen osallistuu kolmen eri velhokoulun oppilaita ja tällä kertaa Tylypahka on saanut kunnian järjestää tämä turnajaiskilpailu. Ja niimpä on taas asetelmat valmiit uudelle lukuvuodelle Tylypahkassa ja kokonaan uudelle seikkailulle.
Menin teatteriin sellaisella fiiliksellä, etten pahemmin odottanut tältä mitään. Edellinen osa, Azkabanin vanki, oli ollut hyvä elokuva, mutta petti meikäläisen odotukset hivenesti. Siksi odotin tätä leffaa hieman maltillisemmin. Ja voin sanoa, että tällä asenteella kannatti todellakin lähteä leffaan. Sillä elokuva oli minulle ehdottomasti todella suuri positiivinen yllätys. Elokuva osaa nyt tällä kertaa jopa vangita, mitä viimeksi ei oikein tapahtunut. Kelloon ei tarvinnut pahemmin katsella ja kaksi ja puolituntinen vierähtää mukavasti leffaa katsellessa, eikä aika todellakaan käy pitkäksi. Tarina syvenee osa osalta ja samalla leffoihin tulee myös lisää raakutta ja synkkyyttä. Tämä neljäsosa alkaa olla jo vähän synkempi, vertakin näytetään ja osa kohtauksista voi olla melko pelottavia joidenkin, varsinkin pienimpien mielestä. Mutta kyllä tämä on silti vielä K-11 leimansa ansainnut, vielä ei olla sillä tasolla, että ikärajaksi pitäisi säätää astetta kovempi K-15. Juoni on hyvä ja toteutus on myös hyvää. Ohjaus on parempaa kuin viimeksi ja näyttelytyötäkin täytyy kyllä kehua. Entiset lapsinäyttelijät ovat nyt jo kasvaneet hurjasti ensimmäisestä elokuvasta. Tässä he ovat jo teini-ikäisiä ja enemmän aikuisuuden puolella kuin lapsuuden. Mutta näyttelijöiden yli-ikäisyys ei haittaa pahemmin, ainakaan vielä tässä elokuvassa. Sitten huolestuttaakin jo, miten kolmessa viimeisessä elokuvassa menetellään näiden kolmen pääosaa esittävän kaverusten osalta. Jos he jatkavat pääosissa ovat he viimeisen elokuvan valmistuttua jo parikymppisiä, etenkin Grint, joka on syntynyt jo vuonna 1988. Myös Radcliffe (s. 1989) ja Watson (s. 1990) ovat käyneet jo n. vuoden yli-ikäisiksi ja tilanne vaan kärjistyy tulevia leffoja ajatellen. Mutta toisaalta, niistä menisi maku jos kärkikolmikko mentäisiin yhtäkkiä vaihtamaan. Mutta sitä ei vielä tidetä varmasti miten tehdään, sen sijaan nyt haluaisin ylistää vielä lisää näyttelytyötä. Voldemortia esittävä Finnes on kuin ilmetty! roolissaan. Samoin Dumbledore (Gambon) ja Villisilmä Vauhkomieli (Gleeson) ovat mainioita. Mutta sitten leffan valttikortti, joka on ehdottomasti visuaalinen puoli. Tehosteet ja efektit ovat uskomatonta luokkaa. Ilman niitä elokuva ei olisi saanut kuin 4 reikää minulta ja se puolikas olisi jäänyt antamatta. Mutta missä vielä se yksi puolikas? Noh, elokuva on erittäin viihdyttävä ja mukaansatempaava, mutta siitä puuttuu se jokin, eli se ei ole aivan täydellinen. Mutta täytyy sanoa, että tämä oli henkilökohtaisesti yksi vaikuttavimpia teatterikokemuksia, mitä olen käynyt katsomassa. Ja niitähän löytyy jo useampikin, kuin muutama, eli tiedän mistä puhun. Eli kokonaisuutena todella tyylikäs ja visuaalisesti loistava elokuva, joka on ehdottomasti paras osa tähän mennessä Potter-saagassa.
Siis tätä elokuvaa voin suositella varauksetta oikeastaan kaikille, vaikka ei olisi Pottereihin tutustunutkaan. Mutta erityisesti Potterfaneillehan tämä on ehdoton katsomisen paikka, sillä kyseessä on selvästi sarjan tähän mennessä paras osa.
nimimerkki: Tolppanen
