Kaksitoista tuotantokautta yhteensä tehty NYPD Blue mullisti paikalleen jämähtänyttä poliisisarjakaavaa. Mukana oli realistista väkivaltaa, siihen aikoihin yllättävän paljon alastomuutta sekä ronskia kielenkäyttöä. Poliisit eivät olleet enää mitään ihanteellisia sankarihahmoja ja vaan erittäin inhimillisiä, omat vikansa omaavia ja työlleen omistautuneita ihmisiä.
Sarja alkaa tilanteesta, kun New Yorkissa työskentelevän poliisietsivän Andy Sipowiczin (Dennis Franz) ura alkaa olla ohi. Hän oli ennen hyvä kyttä, nykyisin täysi luuseri. Avioliitto on kariutunut monta vuotta sitten ja hän tuskin tuntee jo melkein aikuista poikaansa. Nykyisin lähimmät ystävät ovat viinapullo sekä vakiobaarissa pörräävä ilotyttö. Andy joutuu ampumavälikohtaukseen ja elämänarvot pitää punnita uudestaan. Viinan juonti täytyy lopettaa, mutta omin keinoin. Andy ei muiden ihmisten tukea kaipaa, niinpä kaikenlaiset AA-kerhot voidaan unohtaa jo heti kättelyssä. Kaiken lisäksi Andy on rasisti ja aika väkivaltainenkin, mutta osaa hillitä itsensä tarpeen tullen ja on loppuen lopuksi aika sympaattinen henkilö. Ensimmäisen tuotantokauden aikana Andy alkaa tehdä myös lähempää tuttavuutta naispuolisen syyttäjän kanssa.
Andyn lisäksi NYPD Blue seuraa myös muiden New Yorkin poliisien elämää. Andyn poliisipari on ystävällinen ja reilu, mutta tiukan paikan tullen kovia otteita käyttävä John Kelly (David Caruso), joka on häkeltynyt juuri tapahtuneesta avioerosta. Rankka työ ja mutkikas yksityiselämä alkaa vähän stressata Johnia. Poliisipäälikkö on jäyhä mustaihoinen Arthur Fancy (James McDaniel), jonka kanssa Andylla menee usein sukset ristiin. Myös Fancylla on omat perhehuolensa. Nuori James Martinez (Nicholas Turturro) joutuu työssään usein pohdiskelemaan oikeaa ja väärää samalla, kun hänestä on tulossa loistava poliisi. Janice Licalsi (Amy Brenneman) joutuu tekemään uraansa vaikuttavia ratkaisuja joutuessaan pahaan välikäteen ja hermoheikko Greg Medavoy (Gordon Clapp) yrittää pärjätä samaan aikaan töissään, kun pahasti rappiolla oleva perhe-elämä painaa päälle.
Vaikka taustalla jylisee kunnon pääjuoni, niin jaksoissa on tietenkin oma rikostarinansa. Sarja ei kuitenkaan sisällä pelkästään rikosjuttuja, jotka olisivat ladattu täyteen jännitystä ja huimia käänteitä, vaan se kertoo enemmän raskaan työn vaikutuksesta poliiseihin. Väkivaltaakin on mukana, mutta sarja luottaa enemmän psykologiseen jännitykseen. Sarjan taso laski hieman viimeisillä kausilla, mutta ensimmäinen kausi on erittäin laadukasta kovaotteista rikosdraamaa, jonka viiltävä realistisuus pitää otteessaan.
Sarjan tukipylvääksi muodostui lopulta Dennis Franzin sympaattinen roolisuoritus ylipainoisena poliisi Andy Sipowiczina. Hän on roolissaan hurjan hyvä, mutta ei hänen pariaan tulkitseva David Caruso ole ollenkaan sen huonompi. Caruso yritti luoda elokuvauraa ja lähti sarjasta pois ensimmäisen tuotantokauden jälkeen, mikä on harmi, sillä hän näyttelee erittäin hyvin erittäin hyvin kirjoitettua hahmoaan. James McDaniel on sopivan jäyhä johtajahahmoksi ja John Turturron veli Nicholas Turturro vakuuttaa nuorena poliisina. Ensimmäisen kauden tärkeät naishahmot, Johnin ex-vaimo Laura Michaels Kelly (Sherry Stringfield) ja pahaan paikkaan joutuva naiskyttä Janice Licalsi, jäävät jotenkin pintaraapaisuiksi. Eivät Sherry Stringfield ja Amyn lailla -sarjasta tuttu Amy Brenneman mitään ihan huonoja näyttelijöitä ole, mutta ei heitä voi pahemmin kehuakaan, mikä voi johtua lopulta aika pieneksi jäävästä ruutuajasta. Käsikirjoitukset ovat tietysti laatutavaraa, kun sarjan ovat luoneet David Milch (Deadwood) ja legendaarinen Steven Bochco (mm. Hill Street Blues ja L.A. Law). Ohjauksesta vastaavat mm. elokuviakin ohjanneet Dennis Dugan, Gregory Hoblit ja Bradley Silberling.
Tämän hetken kovimmat poliisisarjat, kuten Shield ja Poliisipäälikkö Mannion, eivät olisi mitään ilman NYPD Blueta. Tästä on lähtöisin esimerkiksi koko ajan liikkeessä oleva kamera, mistä tuli myöhemmin poliisisarjojen perustavaraa. Tuolloin se toi realistista tunnelmaa ja tuntui uudelta. Eikä ensimmäinen tuotantokausi ole menettänyt hohtoaan yli kymmenen vuoden iästään huolimatta, vaan se jaksaa iskeä yhä ja tuntuu tuoreelta. Kyseessä on vahvaa henkilöpainoitteista rikosdraamaa. Toimintaa etsivät katsojatkaan tuskin pettyvät, vaikka heidän kannattaa suhtautua sarjaan pienellä varauksella.
