“Omena ei putoa kauas päärynäpuusta”. Näin VHS-kasetin kansi ilmaisee sen faktan, että elokuvassa Pink Chiquitas nähdään pääosassa Sylvester Stallonen veli Frank Stallone. Kyseessä on vuonna 1987 valmistunut köyhän miehen tieteiskomedia, joka tuskin aikanaan sai kovinkaan suurta kiitosta kriitikoilta.
Frank Stallone esittää elokuvassa yksityisetsivä Tony Maredaa, joka on saavuttanut urallaan jonkin verran mainetta ja kunniaa. Poikaansa kuuluisampi oli Tonyn edesmennyt isä, joka elokuvan herkillä hetkillä ilmaantuu Tonylle unikuvissa. Tonyn isä on jonkin sortin kummisetä-klooni, jolla riittää aina viisaita sanoja pojalleen. Jopa haudan takaa. Elokuva alkaa sillä kun Tony saapuu jenkkiraudallaan pieneen kaupungin pahaseen. Samaan aikaan hänen perässään tulee joukko gangstereita. Rikollisista ei ole kuitenkaan suurtakaan vastusta huippukyttä Tonylle. Varsinaiset ongelmat alkavat kun avaruudesta tippuu hehkuva meteoriitti kylän metsään. Eikä ihan mikä tahansa meteoriitin möhkäle, vaan hehkuva pallo, joka houkuttelee äänellään naisia luokseen. Samalla meteoriitti tekee naisista tahdottomia ja himokkaita amatsoneja, jotka sitten tekevät selvää miehistä.
Samaisessa kaupungissa jonne meteoriitti tippui, on myös menossa pormestarin vaalit. Nykyinen pormestari yrittää pitää asemiaan naisehdokasta vastaan. Meteoriitin maahansyöksy saa tietysti kaupungin sekaisin ja pian näyttää siltä, että kaupungissa valtaan siirtyvät amatsoninaiset.
Hehkuva meteoriitti vetää puoleensa myös kaupungin ainoaa, viiksillä varustettua homoa. Tästä sitten revitäänkin odotetunlaista huumoria, ja sanomattakin on selvää että tämä huumori ei ole mitenkään korkealuokkaista. Itse asiassa elokuvasta on vaikea etsiä mitään erityisen kiitettävää. Elokuvan loppuhuipennuksessa Tonya yritetään saada sukupuoliyhteyteen meteoriitin kanssa himokkaiden amatsonien toimesta.
Pink Chiquitas pyrkii summaamaan yhteen suuren joukon halvan b-luokan sci-fin kliseitä ja samalla rahastaa Syltyn veljen maineella. Tosin jälkimmäinen jää luonnollisesti vain yritykseksi, sillä Frank on jopa veljeensä verrattuna karmaisevan pökkelö näyttelijä. Oikeastaan Frank on kuin Sylvesterin epäonnistunut halpakopio. Elokuvasta pääsee nauttimaan vain riittävän promillemäärän voimin, tosin silloinkin pitää vetää viinalla taju kankaalle.
nimimerkki: Jeremias Rahunen
