Leonard Shelby (Pearce) herää motellihuoneesta. Hän juttelee hetken respan kanssa ja hänet hakee Teddy (Pantoliano). Leonard ja Teddy menevät hylätylle rakennukselle, missä Leonard saa raivokohtauksen ja tappaa Teddyn. Hänen syynsä ovat henkilökohtaiset. Mysteeri alkaa.
Christopher Nolanin toinen elokuva ja ensimmäinen näkyvä menestys, Memento yhdistää taidokkaasti kostotarinan mysteeriin ja lisää yhtälöön annoksen inhimillistä turhautumista. Toimintaa on myös luvassa, mutta näyttävää toimintaa on vaikea saada elokuvaan jonka päähenkilö ei kykene muistamaan mistä tuli tai teki. Siitä huolimatta mukana on myös fyysistä toimintaa. Leonardin muisti on katkennut ja lääketieteellinen termi tähän vammaan on anterogradinen amnesia. Tästä vammasta huolimatta Leonard jatkaa takaa-ajoaan.
Missä sitä oltiin? Mies nimeltä Leonard Shelby jahtaa miestä nimeltä John G. John G., joka sai aikaan hänen tilansa. Mementon juonena on Leonardin kostoretki, joka päättyi tai päättyy onnekkaasti.
Nolanin käsikirjoitus on vankkaa työtä ja ohjaus samaten tehokasta jälkeä. Käänteinen kronologia luo tehokasta sekaannusta katsojan miettiessä kuka kukin henkilö on ja miksi Leonard tekee mitäkin. Tätä hyödynnetään tehokkaasti ja Leonard joutuukin useaan otteeseen huijatuksi. Vainoharhaisuus on todella tarpeellista hänelle.
Guy Pearce vetää voimakkaan suorituksen itsepintaisena Leonardina. Hän toistaa samaa mantraa loputtomiin ja aiheuttaa ympäristössään riesaa. Pearce on jokaisessa kohtauksessa ja käytännössä koko elokuvan kerronta rakentuu hänen varaansa. Onneksi mies osaa työnsä ja saa Leonardista turhautuneen, vainoharhaisen ja vain pelkkien tunteellisten muistojen avulla etenevän pinnistäjän. Leonardia neuvoo Teddy, jota esittää Joe Pantoliano. Leppoisasti esiintyvä Pantoliano on hyvässä roolissa. Naiskauneutta heittää tarjoilija Natalie, jota esittää Carrie-Anne Moss. Natalie auttaa Leonardia säälistä. Leonard itse auttoi häntä, mutta syyt jäivät epäselviksi.
Memento on häpeämättömän tunteellinen elokuva. Juoni ei ole kummoinen, mutta tehokas kerronta ja näyttelijäntyö lisää runsaasti tehoa. Varsinainen väite on yksinkertainen, mutta kysymyksiä, vastauksia ja ristiviittauksia tulee niin runsaasti että katsoja lopullisesti alkaa epäillä omaa järkeään. Sekaannus ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole merkki huonosta elokuvasta, vaan enemmänkin tehokkaasta elokuvasta.
Kierona yksityiskohtana voisi mainita, että aikamäärät, paikat ja ihmiset on tarkoituksella jätetty epäselviksi. Leonard Shelby on mies joka luottaa vain alkukantaiseen vaistoonsa ja jäljellä oleviin muistoihinsa, jotka saattavat olla hänen mielikuvituksensa tuotetta. Loppupäätös on se, että Leonard ei muista mitään ja kaikki hänen ponnistelunsa on turhaa. Hän on juuttunut oravanpyörään mitä hän ei huomaa, mutta joka siitä huolimatta on olemassa.
nimimerkki: Jurpo
