Halpiskuningas Roger Corman on tehnyt piiitkän uran ohjaajana ja tuottajana. Hänen ohjaajauransa päätös on tämä 1990 valmistunut yhdistelmä klassista kauhuhirviötä ja scifiä. Tiedemies Joe Buchanan (John Hurt) keksi mullistavan aseen, millä sattuu olemaan valtavia sivuvaikutuksia. Hän nimittäin paiskautuu menneisyyteen missä hän kohtaa paitsi erään Mary Godwinin (Bridget Fonda) myös tohtori Frankensteinin (Raul Julia) ja hänen luomuksensa (Nick Brimble). Lähtökohta on melkoinen sekametelisoppa ja muuttuu tarinan edetessä vielä sekavammaksi, mutta Corman silkan ammattitaitonsa avulla pitää elokuvan kasassa.
Käsikirjoitus perustuu Brian Aldiss’n romaaniin ja sovituksesta vastaa F.X Feeney ja Corman itse. Lähtökohdan raflaavuus ja muutamat aukot juonessa ovat jokseenkin harmillisia, mutta joka tapauksessa elokuva etenee nykimättä ja toimivasti. Enempää ei voi vaatia, mutta juonenkäänteitä ei ole helppo ennakoida ja ohjauskin toimii. Cormanin viimeisessä ohjaustyössä on samaa B-elokuvan viehätysvoimaa ja myös muutamia oivalluksia.
John Hurt pääroolissa toimittaa laadukkaan suorituksen tiedemiehenä joka kohtaa itseään huomattavasti nerokkaamman ja häikäilemättömämmän tiedemiehen. Raul Julia luo nautittavan suorituksen Frankensteinina joka tuntuu hyvin paljon Hammer-yhtiön amoraaliselta, pilkalliselta versiolta ja myös on sitä itse. Nick Brimble luomuksena huokuu alkuperäisen materiaalin rujoa, artikuloivaa oliota jota ajaa kostonhimo ja kauna. Bridget Fonda jää harmillisen elottomaksi roolissaan mikä tuntuu olevan pelkkä alaviite kokonaisuudelle.
Roger Cormanin ohjaajauran päätepiste on samaa B-elokuvaa kuin hänen kaikki muutkin leffansa, mutta se on hyvin toteutettu, omaa muutamia hyviä ideoita ja kulkee omalla voimalla loppuun asti ja tätä loppua ei venytetä. Laadukasta B-sarjaa siis ja hyvä niin.
