Aikoinaan nähtyäni Dexterin promoklipin sekä pätkän ensimmäistä jaksoa, ja etenkin sen pitkälle, äärettömän pitkälle, hiottua introa, ajattelin, että tämä ei voi toimia sarjamurhasarjana: eihän ylisympaattisen sarjamurhaajan tarina voi kerta kaikkiaan pysyä kasassa! Mullan alla –fiilistelykin oli jäänyt sen verran vähille, etten tiennyt kuinka hieno mies herra Michael C. Hall voi olla.
Erästä mainosta mukaillen: Nyt tiedän.
Dexter, löyhästi kirjaan perustuva tv-sarja, on murhadraaman uusi askel ja uusi taso. Se luo Dexter Morganin, poliisin kiltin pienen veritutkijan, ylle synkkiä sarjamurhaajan varjoja. Kahdentoista osan mittainen ensimmäinen tuotantokausi keskittyy ruotimaan pala palalta ja pisara pisaralta Dex-pojun menneisyyttä, mutta sitäkin enemmän kyse on jahdista, jossa etsitään toista, yhtä mystistä, Miamia terrorisoivaa sarjamurhaajaa. Pelin nimi on murhaaja vs. murhaaja. Ja vain toisella murhaajalla on pelissä myös tilkka moraalia.
Dexter-sarja veistää päähenkilöstään maailman sympaattisimman murhamiehen. Joissakin yhteyksissä motiivit ja murhatarpeen kohdistuminen voisivat häiritä, vaikuttaa suorastaan läpinäkyviltä, mutta nyt sarja onnistuu lyömään laudalta legendaarisimmatkin murhamiehet. Väisty Hannibal, Dex sanoo ja hymyilee sänkisillä kasvoillaan viatonta hymyä. Taustalla Jenny Carpenterin tulkinta Dexin siskopuoli Debrasta junttimaisine puhetapoineen vaikuttaa aluksi tuskaiselta, mutta löytää jo muutaman jakson jälkeen tiensä katsojan sydämiin. David Zayesin Angel Baptista on toinen valopilkku symppisten loputtomassa listassa.
Kokonaisuus on yhtä suurta taideteosta. Tunnarin armoton viileys, pääsankari Michael C. Hallin tyyneyden alle piilotettu sisäinen uho, täydellisyyteen pyrkivän tappajan pakkomielteet… ne kaikki kohtaavat oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja luovat jännitteen, josta olisi voinut viritellä enemmänkin kuin tusinan jaksoa. Loppuratkaisun yllättävyys (vai onko se edes yllättävyyttä?) on jättää kylmäksi, mutta tarkemmin ajatellen kyseessä on ennemminkin tappavan toimivaa jäätävyyttä, joka yltyy messumaiseen mittakaavaan. Heikkohermoisimmille tämä tarkoittanee yhtäläisyysmerkkejä sanan ”vastenmielinen” kanssa. Muut nauttikoot senkin edestä.
