W. Somerset Maughamin novelli tehtiin leffaksi ensi kertaa 1934. Pääosassa nähtiin Greta Garbo. Edward Norton on tuottanut yhdessä Naomi Wattsin kanssa tämän 2006 tehdyn version, jossa he myös esittävät päärooleja.
Juoni kulkee pääpiirteittäin tätä rataa. Tohtori Walter Fane (Norton) rakastuu Lontoon yläluokkaan kuuluvaan Kittyyn (Naomi Watts). Walter kosii Kittyä, joka hyväksyy miehen kosinnan lähinnä paetakseen äitinsä paheksuntaa (vuonna 1925 nainen ei voinut olla kovinkaan pitkään ilman aviomiestä).
Pariskunta muuttaa Shanghaihin, Kiinaan, jossa Walter työskentelee bakteriologian tutkijana. Itsekäs Kitty harrastaa aikuisten leikkejä diplomaatti Charles Townsendin (Liev Schreiber) kanssa. Petetty Walter pakottaa vihoissaan avioeron uhalla vaimonsa mukaansa pieneen kiinalaiskylään, jossa kamppaillaan koleraa vastaan. Nyt parin on viimeistään kohdattava suhteensa ongelmat.
Itselläni ei ollut leffasta oikein mitään odotuksia. Ainoa syy miksi leffaa tuli alettua katsoon on mainio Norton, joka on ollut viime aikoina vain laatupläjäyksissä, josta olen myös kovasti pitänyt. Kirjava huntu osoittautui pettymykseksi.
Kyseessä on laatuleffa, mutta kuulun ilmeisesti väärään kohderyhmään. Toteutuksessa ei ole mitään vikaa, eikä näyttelijöissäkään, mutta tarina ei vaan kolahda. Mieleen tulee Tyttö ja helmikorvakoru, joka oli myös laadukas tuotanto, mutta ei kolahtanut oikeen millään tasolla. Voisi väittää että nämä molemmat tapaukset ovat “naisten elokuvien” prototyyppejä.
