Mikä on ihmiskunnan suurin saavutus? Se mikä lopullisesti erottaa meidät muista tämän planeetan eliöistä? Ruumiillisesti olemme toimivia, mutta vasta ajattelu- ja sovelluskykymme tekee meistä ainutlaatuisen lajin ja myös mielikuvituksemme lähteä tekemään jotain jonka tiedämme mahdottomaksi. Neuvostoliiton dramaattisesti käynnistynyt [I]Vostok-[/I]ohjelma laittoi Kylmän Sodan aikana Yhdysvaltojen johdolle sormen suuhun, joten seuraavaksi askeleeksi otettiin luonnollisesti Kuuhun astuminen. Aikaraja ja tavoite oli asetettu ennen kuin tiedettiin onko asia edes mahdollista toteuttaa ja mielikuvituksellisen rohkeaan ohjelmaan kirjaimellisesti kaadettiin resursseja ja se saavutti tavoitteensa ajallaan. Ohjelman nimi oli [I]Apollo[/I] ja sen seurauksena 12 ihmistä käveli, asui ja työskenteli Kuussa – melkein 400 000:n kilometrin päässä Maasta. Saavutus mitä ei sen jälkeen ole toistettu.
HBO:n tuottama ja Tom Hanksin isännöimä minisarja pysyttelee pääasiassa faktapohjaisessa, mutta tosiasioihin perustuvassa draamassa mikä etenee kronologisesti, mutta episodien sävy on tarpeeksi vaihteleva mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Jokainen episodi kuvaa jotain olennaisesti ohjelmaan liittynyttä tapahtumaa dramaattisella jäntevyydellä. Tietysti mukaan mahtuu myös muutamia vähemmän kiinnostavia episodeja, mutta ohjelman ollessa valtavan laaja on väistämätöntä että kaikki draama ei ole kaikille kiinnostavaa. Ensimmäisestä laskeutumisesta kertova episodi “Mare Tranquilitatis” on suorastaan hengelliset ulottuvuudet omaava ja kuvaa tapahtumaa pääasiassa Edwin ‘Buzz’ Aldrinin (Bryan Cranston) näköpiiristä. Jyrkkänä vastakohtana on suorastaan koominen seuraajaepisodi “That’s All There Is” seuraavasta lennosta ja tieteellistä osuutta kuvaava “Galileo Was Right” on suorastaan piinaavan kiehtova episodi kuvatessaan astronauttien koulutusta kenttägeologiaan.
Ohjaus ja käsikirjoitus ovat toimivaa laatua, joskin varsinainen painopiste on [I]Apollo[/I]-ohjelman itsensä kuvaamisessa. Mukana on myös henkilökohtaisia voittoja veteraaniastronautti (ja ensimmäisen amerikkalaisen avaruudessa) Alan Shepardin (Ted Levine) ollessa lennon 14 komentaja ja luonnollisesti myös intensiivistä draamaa Gus Grissomin (Mark Rolston), Ed Whiten (Chris Isaak) ja Roger Chaffeen (Ben Marley) menehtyessä traagisessa onnettomuudessa joka kirjaimellisesti uhkasi koko ohjelmaa joka ei ollut aina poliittisesti suosittu.
Lopputulos ei ole lähellekään samaa kaliiberia kuin tapahtuma mitä se kuvaa, sillä historiallisesti merkittävä työ ei kyseessä ole, mutta toimivana draamana kyseessä on mallikelpoinen esimerkki ja lisäksi se on erinomaisen autenttisesti toteutettu. [I]Apollo[/I]-ohjelma jätti jäljen joka kaiken inhimillisen ymmärryksen mukaan kestää miljoonia vuosia ennen katoamistaan ja sen vaikutus ihmisen ajattelukykyyn oli myös suuri, mutta koko ohjelman valtavuudesta ei laadukas minisarja pysty kertomaan kaikkea. Laatutyötä eikä sen enempää.
