H.G. Wells on aika merkittävä kirjailija. Luonnollisesti kirja marssilaisten (täsmälleen) hyökkäyksestä maapallolle on filmatisoitu monta kertaa. Tämä on se Technicolor-väreissä hehkuva vanha versio Kylmän Sodan ajoilta. Elokuvan alussa meteori iskeytyy kalifornialaiseen pikkukaupunkiin ja meteori ei ole mikään meteori – se on marssilaisten laajamittaisen invaasion etujoukkoa. Luvassa on siis (rummunpärinää)….[B][I]Maailmojen sota!!![/B][/I] Tai itse asiassa ei, sillä ihan vaan vanha kunnon yksipuolinen lihasäkin (ihmiskunta) kiireetön jauhaminen jauhelihaksi ja em. jauhelihan ruskistus loppuu ihan vaan immunologiseen heikkouteen.
Byron Haskin ohjastelee ja Barré Lyndon käsikirjoittelee sovitusta vanhasta romaanista. Jonkinlaisena pääroolina on tieteellinen tohtori Clayton Forrester (Gene Barry) ja tämän apuna on Sylvia Van Buren (Ann Robinson). Sovitus on luonnollisesti ajankohtaansa sijoittuva, joten marssilaisten liitoalusten pilkallinen haavoittumattomuus [B]isoa[/B] tulivoimaa vastaan lupaa isoa hävitystä. Sellaista on myös luvassa ajankohdan mahdollistamalla spektaakkelilla – hehkuvissa Technicolor-väreissä myös. Valitettavasti spektaakkeli ei ole vanhentunut kovinkaan kauniisti ja lisäksi käsikirjoitus ei rullaa kovinkaan hyvin. Epäselväksi jää se onko tarkoitus kuvata invaasiota kauempaa, keskittyen sotilaalliseen ja poliittiseen puoleen vaiko ihmisperspektiivistä jolloin yksittäinen päähenkilö on ymmärrettävissä. Tässä muodossa se jää harmillisesti molempien muotojen latteaan puoliväliin.
Gene Barry ja Ann Robinson ovat leffan päärooleissa, mutta heidän osuutensa varsinaisessa tarinassa on jossain merkityksettömän alaviitteen ja parin repliikin statistin välisessä DMZ-vyöhykkeessä. Muita rooleja on vielä vaikeampi tuomioida niiden ollessa pelkkiä liikkuvia lavasteita.
Ajankohtaansa nähden hieno spektaakkeli, mutta ikä on nakertanut tämän elokuvan kinematografiset saavutukset pelkiksi muistoiksi. Teknisesti hyvä osoitus ajankohtansa spektaakkelimuskelista – elokuvana lähellä nollaa.
