DeNiro esittää eräänlaista median lemmikkipoliisia jota seurataan rikospaikoilla tunnetun Top Story -ohjelman puitteissa. Huippureportterina nähdään Kelsey “Frasier” Grammer. Pian pari kriminaalia turistia itäblokin maista oivaltaa median voiman ja aikovat hyödyntää sitä matkallaan menestykseen. Jokainen haluaa oman 15 minuuttisensa kuuluisuudesta, tuo on jotain niin hollykyläpoikien hapatusta että siihen vain voi todeta että: Ai Jaa. Jotain pientä Amerikantuubaa mukaan kyllä saadaan, mutta ei niin onnistuneesti.
Mutta lähes kaikessa pläjays sortuu keskinkertaisuuteen. Näyttelijätyö on sitä, vaikka juuri Niron kohdalla voi aina olla myös odotuksia. No maneereiltaan äijä onnistuu välttymään sekin on hyvä asia. Edward Burns joka esittää palolaitoksen rikostutkijaa vetää homman loppuun varmalla otteella. Kriminaaleja esittävien näyttelijöiden kohtalo on säälittävämpää seurattavaa. Kommunistit rikolliset on idiootteja ja sehän alleviivataan jälleen oikein isolla tussilla. Tarina itsessään on tyypilliseen tapaan keskinkertaista huonompi. Ohjaus yrittää kai olla jotain, mutta ei toimi senkään vertaa. Videokamerakuvat ovat vain jotenkin typerästi toteutettuja ja samaa kikkaa on jo käytetty huomattavasti paremminkin.
Elokuva yrittää väkivaltaisilla purskahduksilla kai säväyttää, mutta kun meininki kulkee muutenkin hälläväliä -vaihteella aikalailla alusta asti, ei pläjäys sen kummemmin jaksa innostaa. 15 minuuttia yrittää olla pikkunokkela mediakritiikkielokuva. Se myös todellakin voisi olla sitä. Keskivertoelokuva: jotain vanhaa, paljon lainattua muttei mitään uutta. Paremman puutteeseen elokuva kuitenkin menee. Takuuvarmaa poliisiviihdettä ilman mitään sen kummempia selittelemättä.
