Taru Sormusten Herrasta on sen verran isompi tapaus leffarintamalla, että siihen suhtautuminen näin yhtäkkiä saattaa tuntua hieman hankalalta. Tai ainakin siis alkuunsa. Elokuvan suhteen on niin monta koulukuntaa ja kastia, että on selvää että nyt on kyseessä toisille pyhä asia kun taas toisille pelkkä satuelokuva. Aiheeseen aikaisemmin kirjan myötä vihkiytyneet ja elokuvan myötä vasta Tolkienin maailmaan tutustuneet ovat totaalisen erilaisissa asetelmissa lähtöviivoilla kun aletaan katsoa eeposta elokuvan muodossa. Tämä tosiasia onkin luonut ohjaaja Jacksonille juuri sen vaikeimman haasteen.
Tolkienin maailmasta tai hahmoista on turha tässä lähteä löpisemään yhtään enempää. Kyseessä on myyttisiä aineksia sisältävä maailma velhoineen, örkkeineen ja hobitteineen. Trilogian ensimmäinen osa kertoo sormuksen ritareiden matkasta Mordonin maahan jossa sijaitsee ainoa paikka missä voidaan tuhota seurueen hallussa oleva pahuuden voimia omaava sormus. Mukana tarinassa on aineksia niin Odysseijan harharetkistä kuin Kalevalastakin.
Enemmänkin splattertaustan omaava Peter Jackson suoriutuu tehtävästään loistavasti. Lähes mahdottomasta duunista on saatu aikaan komea pläjäys. Vaikka Tolkienin maailma ei olisikaan tuttu tai sen tutustumisesta olisi jo pidemmän aikaa, katsoja on pian lumottu ja pääsee henkilöhahmoihin kiinni leffan edetessä enemmän ja enemmän. Itseasiassa alussa kirmailevat Hobittit ovatkin elokuvan tylsintä seurattavaa. Alun lapsenomainen satumaailma onneksi jää pian taakse ja kun varsinaiset Sormuksen Ritarit pääsevät matkaan on varsinainen seikkailu jo täydessä vauhdissa.
Maisemat ja tapahtumamiljööt ovat henkeäsalpaavia. Taistelukohtaukset komeasti toteutettuja. Henkilöhahmoilla tarinan kannalta on erityisen tärkeä merkitys. Ensimmäinen osa ikäänkuin esittelee hahmoja ja loput selviää ajanmyötä tulevissa osissa…
Näyttelijävalinnat osuvat enemmän kuin nappiin. Vanhat starat McKellen ja Lee sopivat velhohahmoihinsa loistavasti. Varsinainen superstarojen poisjättö ritarien joukosta on varmasti ollut oikea ratkaisu. Tämä elokuva ja sen jatko tulee varmasti luomaan sellaisia. Eri asia on jäävätkö näyttelijät rooliensa vangeiksi. Pahimman uhan alla on silmiään suloisesti pyörittelevä Elijah Wood.
Ohjaaja päätyy tiettyjen tapahtumien ihan turhaan kertaamiseen. Tarinan yksi ydinopetuksista pitää kerrata, samoin kuin sormuksen alkutaipalejaksoissa on eräs kohtaus, jota näytetään pariinkin otteeseen myöhemmin. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan tule pudottamaan pojoja. Vasta useamman katsomiskerran jälkeen tulee leffa kertomaaan varsinaisen tarinansa. Liki kolmetuntisen leffan aikana ei kylläkään pitkästymisestä todellakaan voi puhua.
Taru Sormusten Herrasta -trilogia alkaa Sormuksen Ritarit -aloituksellaan komeasti. On todella mielenkiintoista seurata kuinka tarina tulee kokonaisuutena onnistumaan. On myöskin harmittavaa kuinka tarinan moniulotteisuus jää osalta yleisöstä huomaamatta. Kyseessä on ehdottomasti yksi viime aikojen merkittävimmistä elokuvatapuksista. On siis viimeistäänkin nyt, kun tarinan saa myös elokuvan muodossa, aika sivistää itseään.
