Maapallon ankarin manner on Antarktis: kylmä, kuiva, tuulinen ja syrjäinen jään peittämä maa missä ihminen ei selviydy ilman teknologiansa apua. Armottomuudestaan huolimatta manner (tai ainakin sen rannikko) kuhisee elämää. Keisaripingviini (Aptenodytes forsteri) on suurin pingviinilaji, reilun metrin korkeuteen yltävä lentokyvytön, suomujalkainen, mustan- ja valkoisenkirjava lintu. Tämä vaappuvasti kävelevä lintu suuntaa kauas sisämaahan rannikon ruokintapaikoilta lisääntymään turvassa saalistajilta. Kosinnan ja munimisen jälkeen naaras antaa munan koiraalle ja palaa rannikolle syömään ja samaan aikaan koiras kohtaa maapallon ankarimmat olosuhteet: kylmyydestä, tuulesta ja pimeydestä koostuvan rynnistyksen. Monet hautovista koiraista menehtyvät, toiset pudottavat munan syystä tai toisesta ja joskus naaras jää matkalleen. Jokainen em. tapahtumista tietää poikasen kuolemaa. Päivän (kirjaimellisesti) koittaessa kuitenkin tapahtuu ihme mikä tekee ponnistelun vaivan arvoiseksi: uusi elämä. Keisaripingviineille tämä on uusi haaste, sillä poikanen on pidettävä lämpimänä ja niiden on yhä jaksettava liikkua. Lopulta kuitenkin naaras saapuu ja koiras voi jättää poikasesta huolehtimisen ja suuntaa mereen syömään. Tämä sykli jatkuu päivän ylitse kunnes poikaset ovat valmiita seuraamaan vanhempiaan ja sitten aikanaan suuntaavat vanhempiensa tavoin sisämaahan suunnattomana kulkueena.
Luc Jacquet ohjaa dokumenttielokuvan elämän ankarasta taistelusta olosuhteita vastaan ja tämä vaappuvasti taapertava lintu on sen sankari. Se valitsee lisääntymispaikkansa käytännön syistä, tekee yhteistyötä ja sen hoivaamisvietti on voimakas. Morgan Freemanin lämmin ääni värittää niiden elämän armottomuutta lakonisin sanankääntein. Onneksi ohjaaja välttää kohteensa humanisoinnin ja tyytyy vain kuvaamaan niiden elämän armottomuutta. Tämä etäisyys ei kuitenkaan tarkoita elokuvan olevan kylmä tai pinnallinen. Mukana on näännyttävää sietämistä, musertavaa murhetta yksin tai jaettuna ja myös riemastuttavia onnen hetkiä. Jokainen touhukkaasti taapertava poikanen on haamu lukemattomista jotka kuolivat ennen syntymäänsä, kylmyyteen tai nälkään. Harmillisesti Jacquet jättää niitä uhkaavat tekijät hyvin vähälle huomiolle, joten koko lisääntymiskierron vaikeutta ei saada selville.
Keisaripingviinin elämän alku on äärimmäisen vaikea ja siitä kertova dokumentti on luontodokumenttien aatelia. [I]Pingviinien matka[/I] on kaunis, armoton ja rehellinen kuvaus rakkaudesta maailman ankarimmassa paikassa. Antarktiksen sijainti maapallolla tekee siitä armottoman, mutta Luontoäiti vastaa haasteeseen määrätietoisesti taapertavalla linnulla joka syö kalaa ja uhmaa Antarktiksen vihaa tappioita kärsien, mutta kiistattomalla menestyksellä.
Kaunis ja lähes virheetön dokumenttielokuva omituisesta linnusta. Allekirjoittanut piti ja se kertoo vain keisaripingviinistä.
