Elokuvia, joissa aikamatkustus on tavalla tai toisella mukana, on tehty aikamoinen liuta. Yleensä ne ovat vähintään ihan kohtuullisen hyviä, kuten esimerkiksi Paluu tulevaisuuteen -trilogia. A Sound of Thunder ei valitettavasti kuulu niihin hyviin, vaan on kyllä selkeästi huonoimpia näkemiäni elokuvia.
Lähitulevaisuudessa ollaan jo keksitty aikamatkustus ja ahne bisnesmies ilman muuta käyttää tilaisuutta hyväkseen. Tämän elokuvan bisnesmies päättää tehdä safariretkiä dinosaurusten aikaan. Hommassahan on toki mukana tiukat turvatoimet, koska pieninkin muutos noin kaukaisessa menneisyydessä voi muuttaa evoluution kulkua aika radikaalisti. Eivätkös kuitenkin turvatoimet petä ja yksi hemmo tekee jotain liitukaudella ja evoluutio sitten ottaa ihan uuden kurssin.
Elokuvan lähtökohdat voivat tuntua hyviltä, mutta homma on vain niin, että tässä ei toimi yhtikäs mikään. Ongelmat ilmenevät jo käsikirjoitusvaiheessa. En tiedä, miten tarkasti A Sound of Thunder noudattaa Ray Bradburyn alkuperäisnovellia, mutta ainakin elokuvan käsikirjoittamisessa ollaan tyritty ihan kiitettävästi. Jo juonenkulku sisältää aikamoisen määrän epäloogisuuksia ja erinäisiä muitakin hölmöyksiä. Tolkuton ajatus on muun muassa se, miten aiheutettu muutos ilmenee. Kun ollaan tyrimisen jälkeen palattu omaan aikaansa, niin voisi olettaa, että muutokset näkyvät heti. Mutta tässä tekeleessä muutokset tulevat aina aaltoina ja maailma muuttuu asteittain.
Epäloogisuuksien lisäksi on mukaan vielä ängetty joukko kliseitä ja ennalta-arvattavuuksia. Hahmogalleria on uskomattoman kliseinen. Ahne bisnesmies on turhankin tuttu näky elokuvissa. Onhan tällaisia olemassa oikeastikin, mutta kliseisyys paistaa hahmosta kauas. Mukana on myös tiedemies, joka uskoo, että homma toimii täydellisesti, eikä usko epäonnistumiseen ennen kuin asiat alkavat mennä päin helvettiä. Lisänä on henkilö, joka varoittelee asioiden vaarallisuudesta, mutta kukaan ei usko ennen kuin on liian myöhäistä. Nämä kaikki ihmistyypit on nähty tuhansia kertoja. Hahmot eivät ole muutenkaan millään tasolla mielenkiintoisia ja näyttelykin on uskomattoman kehnoa. Myöskään dialogi ei päätä huimaa. Kaikki lauseet ovat hyvinkin tönkköjä ja ylipäätänsä vuoropuhelut tökkivät aika ikävästi.
Myöskään tehostepuolelta ei kehuttavaa löydy. Tehosteet ovat luvattoman surkeita ja ruman näköisiä. Niistä suorastaan näkee, että ovat tietokoneella tehtyjä. Ja vieläpä jollakin surkealla grafiikkaohjelmistolla. Niitä ei kyllä millään voi ottaa tosissaan. Ja jotkut vaihtoehtoiset otukset näyttävät muutenkin aika typeriltä. Tavataan tässä muun muassa apinaliskoja siis otuksia, jotka ovat puoliksi apinoita ja puoliksi liskoja. Eivätkö he mitään järkevämpää keksineet? Kyllä niille tuli hörähdeltyä.
Eipä myöskään toiminnallinen puoli oikein toimi. Tapahtumat vyöryvät eteenpäin hirveää vauhtia, eikä puhettakaan hidastamisesta. Jo ennestään ohut juoni on korvattu uskomattoman rumalla CGI:llä. Toimintakohtaukset on tehty kovin hätäisesti, eikä niistä edes aina saa mitään tolkkua.
A Sound of Thunder on todellakin luvattoman surkea ja mielikuvitukseton elokuva. Lähtökohdat ovat kyllä hyvät, mutta ei elokuvaa voi pelastaa, jos käsikirjoituksessa ei ole mitään omaperäisiä ajatuksia ja tehosteet ovat hirveät.
