Narnia-kirjoista tuttu kirjailija C.S. Lewis (Hopkins) tutustui ihailijaansa, amerikkalaiseen runoilijaan Joy Greshamiin (Winger) ja heidän välilleen syntyi suhde. Silloin tuo nainen ja hänen poikansa (Mazzello) ryntäävät hänen elämäänsä.
Varjojen maat on hyvin kauniisti kuvattu elokuva. Se etenee rauhallisesti ja kerronta on hienoa. Näyttelijät pistävät parastansa peliin ja katsoja on täysin lumoutuneena leffan tunnelmasta. Tämä on kuin kaunis taideteos. Kuulostaa hyvin täydelliseltä elokuvalta. Siitä ei kuitenkaan ikävä kyllä ole kyse. Elokuva menettää tehoaan loppupuolella ja kuvaus on välillä liian imelää. Varsinkin loppupuolella tulee tylsiäkin hetkiä.
Hopkins on todella loistava ja samoin on myös Lewisin veljeä näyttelevä Hardwicke. Unohdettu lapsitähti Joseph Mazzello vetää taas hänen tavanomaisen hienon suorituksensa. Harmi että eksyi tämän jälkeen aivan ihme tusinatuotteisiin. Debra Winger ei istu oikein hyvin kuvioihin mukaan, vaikka yrittääkin. Hän sai roolistaan jopa Oscar-ehdokkuuden, mutta minusta hän ei sitä olisi ansainnut. Näyttelijänäkin tunnettu Richard Attenborough ohjaa rauhallisesti ja tekee hyvää jälkeä, mutta jokin tästä kuitenkin puuttuu.
Alkuun en meinannut päästä hommaan mukaan, mutta pian olin mukana hienoa kertomusta. Loppupuolella tunne alkoi hiljalleen vetäytyä pois, mutta hyvä leffa on silti kyseessä. Erittäin laadukasta draamaa ja kaunista kuvausta on luvassa. Hopkinsia en koskaan ole pitänyt suuressa kunniassa suurten näyttelijöiden joukossa, mutta kyllä on pakko todeta äijän olevan todella hyvä ja hänestä tulee vielä tuo puolikas piste lisää. Ilman häntä en vältämättä olisi pitänyt leffasta edes näin paljon.
Tutustumisen arvoinen ja ehdottomasti keskivertoa parempi. Ehkä minä odotin hieman liikoja, sillä ei tämä niin kovasti säväyttänyt kuin odotin. Eipä tähän loppuun voi muutakaan todeta kuin tarkastakaa jos on mahdollisuus, sillä kyseessä on lämminhenkinen ja koskettava elokuva.
