Stuart on pieni ja orpo hiiri, jonka rikkaan Littlen-perheen vanhemmat päättävät adoptoida pojalleen Georgelle pikkuveljeksi. George on aivan innoissaan pikkuveli-ideasta, mutta kun hän viimein tajuaa että hänelle luvattu veli onkin hiiri, on pettymys suuri. Stuartia ei oikein myöskään ota hyväksyäkseen perheen kissa Snowbell. Se kun ei oikein voi sulattaa sitä, että hiirellä voi olla lemmikkikissa, eikä tätä näin ollen voikaan syödä.
Vaikka vanhemmat yrittävätkin vakuuttaa pienelle perheenjäsenelleen että tämä on aivan yhtä tärkeä kuin muutkin perheeseen kuuluvat, on Stuartilla sydämessään surua ja tyhjä kolo, jota ihmiset eivät voi täyttää. Stuart joutuu pulaan kun Snowbell ottaa yhteyttä kulmakunnan paikalliseen “kissa-mafiaan”, joka lupaa auttaa pääsemään eroon hiirestä.
Hyvällä sydämellään, rohkeudellaan ja sisullaan Stuart voittaa lopulta koko perheen hyväksynnän. Kunnes eräänä päivänä Littlen-perheen oveen koputetaan ja hämmästys on suuri, kun oven takana seisookin hiiripariskunta, jotka kertovat olevansa Stuartin oikeat vanhemmat…
Stuart Little on lämminhenkinen kokoperheen elokuva! Se ei ole pelkästään tarkoitettu lapsille, vaan myös isommat voivat samastua Stuart-hiireen koko sydämellään.
Leffa on hyvin huumoripitoinen, ja jo heti alun adoptio-kohtauksen aikana, jossa hiiri rupeaakin juttelemaan ihmisille, voi jo päätellä että jotain uutta on luvassa. Juoni on sinänsä hauska, sillä se on hyvin samantyyppinen kuin monissa aikuisille suunnatuissa elokuvissa, mutta se on osattu muokata myös nuoremmalle katsojakunnalle. Erityisesti kissa-jengi on todella hupaisa, ja niiden jutut olivat todella hykerryttävän hauskoja.
Itse halusin elokuvan nähdä, koska muistelin nuoruuteni yhtä lempielokuvaani “Moottoripyörähiirtä”, ja Stuart Little muistutti sitä hyvin paljon. Leffa on kertakaikkisen hyvä, ja se kannattaa katsoa, vaikka pitäisitkin itseäsi vain toisentyyppisten elokuvien ystävänä!
nimimerkki: Juhapekka Lindfors
