Clint näyttelee tällä kertaa Philo Beddoea, tavallista duunaria joka ansaitsee rahansa laittomissa nyrkkitappeluissa. Hänellä on toverinaan hänen ystävänsä Orville (Geoffrey Lewis) ja oranki nimeltä Clyde, jonka Philo voitti aikoinaan nyrkkitappelussa. Tämä kolmikko lähtee pian tien päälle kun Philo tapaa baarissa elämänsä naisen mutta tämä karkaa pian omille teilleen. Luvassa on paljon nyrkkitappeluita ja kaljanjuontia. Ja kaikki siis kantrimusiikin tahdissa.
Miltä kuulostaa Clint 1970-luvun kaljankittauskomediassa vastanäyttelijänään Clyde-oranki? Niille jotka ovat tottuneet ottamaan Clintin nimenomaan vakavana näyttelijänä, elokuva ei kuulosta kovinkaan lupaavalta mutta jos on tottunut näkemään Clinttiä myös hänen harvoissaan komedioissaan (ja pitänyt näistä) niin silloin tämäkin leffa saattaa toimia.
Itseeni Mies San Fernandosta upposi suhteellisen hyvin sillä se on lämminhenkinen kuvaus duunareista joille oluenkittaus ja nyrkkitappelut on kaikki kaikessa. Alapäähuumorin puolelle elokuva ei sorru vaan huumori pyörii pääasiassa Musta leski-moottoripyöräjengin ja itse orangin ympärillä. Sanomattakin on selvää että Clint Eastwood on elokuvan vetonaula ja hän tekeekin hyvän suorituksen vaikka itse elokuva ei olekaan mitään Oscar-luokkaa. Myös hänen kaveriaan näyttelevä Geoffrey Lewis on kerrassaan mainio.
Itse suosittelen Mies San Fernandosta-filmiä kaikille niille Clint-faneille jotka pystyvät hyväksymään suosikkinäyttelijänsä tälläisessä komediassa. Itse filmihän on leppoisa komedia, jonka soundtrackilla soi country-musiikki ja tapahtumat etenevät kaljanjuonnin ja huulenheiton tahdissa.
nimimerkki: Mask
