Suomalainen mies on kova mies, oli sitten töissä tai kotona, ja välillä suomalainen mies haluaa yksinkertaisesti olla kännissä ja sallii itselleen tauon pyhästä työstään. Lampaansyöjät on tarina Valtterista ja Sepestä, jotka yksinkertaisesti haluavat nauttia viljajuoman antimista lampaan kera, poissa yhteiskunnan valvovasta katseesta.
Elokuvan päähenkilöt Valtteri ja Sepe ovat parhaita kavereita ja kaipaavat pitkän rasittavan talven jälkeen suomen kaunista erämaata. Tällä matkalla pojat päättävätkin mennä vähän hardcoremmaksi ja aikovat kaapata tilalta lampaita ja pistää lambit muhimaan.
Elokuva koostuu oikeastaan näistä asioista: suomen kauniista kesästä ja parin tyypin humalaisista keskusteluista, jotka käsittelevät milloin mitäkin. Tietysti veijarit ryöstävät pari lammastakin. Tätä elokuvaa katsoessa tulee nälkä.
Elokuvasta huomaa ensimmäisenä, miten kauniisti leffa on saanut kuvattua Suomen kesää. Vaikka rainassa ei tapahtuisi yhtään mitään, katse saadaan pysymään aurinkoisessa järvimaisemassa. Rainan juju piilee kuitenkin Heikki Kinnusen ja Leo Lastumäen toimivassa kemiassa Valtterina ja Sepenä. Toverusten puheet ovat pohdiskelevia, mutta toisaalta isossa osassa ei tunnu olevan päätä eikä häntää.
Lampaansyöjät osaa kiteyttää mistä suomalaisessa miehessä on kyse. Se haluaa pitää hauskaa ja puhua potaskaa kaverinsa kanssa ja tehdä pranksteriä josta tullaan puhumaan legendaa vielä pitkään. Mutta aina takaraivossa on mielessä se paluu arkeen, paluu työntekoon, koska niin kuluu miehen tehtävän. Mutta onneksi välillä mies pääsee livahtamaan arkielämästä, tekemään jotain lain vastaista, vaikka se olisikin jotain ihan mitättömän pientä, kokemus on silti kultaakin arvokkaampi.
Lampaansyöjät on yksinkertainen roadtrip leffa, siinä ei ole tarinaa, mutta onnistuu silti olemaan tarpeeksi mielenkiintoinen ja hauska, että sen voi katsoa loppuun saakka, ainakin kerran.
