Uudemmat länkkärit, nämä Armottoman jälkeen tehdyt, eivät ole keränneet kovin suurta kunniaa. Eihän näistä uusimmista westerneistä ole ihan klassikoiksi, mutta Jim Jarmuschin ohjaamalla Dead Manilla olisi siihen titteliin mahdollisuudet. Tämä elokuva on uskollinen sekä vanhoille lännenleffoille että ohjaaja-käsikirjoittaja Jarmuschin tyylille. Filmi on mustavalkoinen, mikä oli hyvä idea, tuskinpa tämä olisi onnistunut näin hyvin ilman mustavalkoisuutta. Se luo mukavan tunnelman pläjäykseen.
Johnny Depp tulkitsee nynneröä kirjanpitäjää nimeltä William Blake, joka lähtee pieneen kaupunkiin töihin. Kun John Hurtin tulkitsema tyyppi kertoo, että ei sieltä löydykään töitä, niin siitä alkaa Williamin hurja seikkailu yhdessä Nobody-nimisen intiaanin kanssa.
Huumoria on sopivasti mukana, dialogi aivan mahtavaa ja Jarmuschin vähäeleinen tyyli kruunaa vielä muutenkin hyvin onnistuneen kokonaisuuden. Hahmot ovat kaikki hyvin kehiteltyjä ja näyttelijät sopivat rooleihinsa täydellisesti. Johnny Depp ei pääse näyttämään ihan parastansa, mutta hyvin tyyppi kuitenkin roolinsa hoitelee. Sivuosissa nähdään tuttuja naamoja, kuten Gabriel Byrne ja Billy Bob Thornton. Elokuvan muistettavin hahmo on ainakin allekirjoittaneen kohdalla Lance Henriksenin mainiosti tulkitsema parodinen palkkionmetsästäjä Cole Wilson.
Dead Man on hieno elokuva. Joku tässä kolahtaa ja vieläpä lujaa. Leffa on viihdyttävä mutta myös täydellinen taide-elämys. Kaurismäkimäinen huumori yhdistettynä perinteiseen westerniin toimii. Tavanomaisesta länkkärikaavasta mukavasti poikkeava leffa, jota maustaa mukavasti hieman parodinen, kuitenkin genreä kunnioittava, ote. Tähän loppuun pitää vielä mainita Neil Youngin mahtavat musiikit, jotka sopivat pätkän tunnelmaan täydellisesti.
