Elokuva kertoo yhdeksi valkokankaan karismaattisimmaksi henkilöksi muodostuneen Hannibal Lecterin lapsuudesta ja nuoruudesta, ja siitä miten viattomasta lapsesta kasvoi se, mikä hänestä nyt ikinä kasvoikaan…
Varakas Lecterin perhe joutuu sodan vuoksi pakenemaan kartanostaan ja Hannibalin vanhemmat kokevat loppunsa pommikoneen iskiessä heidän kimppuunsa. Hannibal (Ulliel/Thomas) ja hänen pikkusiskonsa Mischa (Tachovská) pelastuvat, mutta joutuvat sotarikollisten kynsiin. 8-vuotias Hannibal joutuu todistamaan miten nälkäiset raakalaiset tappavat hänen siskonsa ja syövät hänet.
“A little boy named Hannibal died in 1944 in the snow. His heart died with Mischa. What he’s now… there’s no word for it, except monster”
Nuori Hannibal ylitti jopa odotukseni. En osannut odottaa juuri muuta, kuin pelkkää rahastuksen vuoksi tehtyä leffaa, joka olisi häpeäksi koko saagalle. Kuitenkin kaikki loksahtaa kohdalleen ja selitys ihmissyöjän lapsuudesta tuntuu järkeen käyvältä. Ilmankos näin, sillä leffa perustuu Thomas Harrisin (Hannibal Lecterin luojan) kirjaan ja mies on itse hoitanut leffan käsikirjoituksenkin. Laatutavaraa siis.
Gaspard Ulliel tekee moitteetonta jälkeä nuorena kannibaalina, josta paistaa tuo tietty synkkyys ja pahuus, joka myöhemmin puhkeaa kukkaan. Aluksi näytti pahalle, kun Ulliel ei näyttänyt saavansa sanaakaan suustaan, mutta lopulta kun puhettakin alkaa tulemaan niin Lecterille tyypillinen älykkyys ja kohteliaisuuskin tulevat esiin. Aito charmi puuttuu, mutta kukapa pystyisi Hopkinsin jälkeen lähellekään samaan.
Katsojaa ei vieläkään päästetä Lecterin pääkopan sisälle, jota jäin tältä leffalta odottamaan. Lapsuus ja nuoruus käsitellään siis pintapuolisesti, sen syvemmälle ei kaivauduta, mikä tekeekin kyseisestä elokuvasta vain keskinkertaisen. Tarina kannattelee alusta loppuun koko kaksituntisen ajan ja kokonaisuudessaan leffasta jää ihan hyvä maku suuhun. Tätä voi suositella kaikille Lecter-leffoista pitäville, en usko että se pystyy antamaan muille katsojille paljoakaan.
