Kaliforniassa merenrannalla sijaitseva Antonio Bayn kalastajakylä valmistautuu juhlimaan 100-vuotista taivaltaan. Samoihin aikoihin pikkukylässä alkaa tapahtua kaikenlaista kummaa, lasit särkyilevät ilman mitään syytä ja kaikkea muutakin omituista alkaa tapahtua. Kylää myös lähestyy mereltä mystisen näköinen hohtava sumuseinä, joka koituu erään kalastusaluksen kohtaloksi.
Antonio Bayn kylällä on synkkä salaisuus, joka alkaa paljastua kaupungin papin (Hal Holbrook) löydettyä isoisänsä päiväkirjan. Kirja paljastaa karua tarinaa sata vuotta sitten eläneen sukupolven tekosista. Usvan myötä menneisyys palaa, ja on menneisyyden syntien maksun aika!
Usvan alku on lupaavan pahaenteinen, mutta tarinan kerronta alkaa pahemman kerran junnata alun jälkeen. Homma kuitenkin piristyy, kun viimein alkaa jotain tapahtuakin usvan saavuttua vihdoin kunnolla kaupunkiin. Tapahtumien keskiöön joutuu mm. radiotoimittaja Stevie Wayne (Adrienne Barbeau, tuttu tällä hetkellä Carnivàle-sarjasta), liftaritypy Elisabethin (Jamie Lee Curtis) kyytiinsä koppaava kalastajajamppa Nick Castle (Tom Atkins) ja sekalainen kaupunkilaisten joukko.
Näyttelijöiden suoritukset eivät mitään ihmeitä hurraahuutoja ansaitse, mutta eipä leffan roolit kummoista näyteltävää tarjoakaan. Aikoinaan scream queenin tittelin Halloweenilla ja monilla muilla sen jälkeisillä kauhuleffoilla ansainnut Curtis on jätetty ihmeen pieneen rooliin. Carpenterin leffojen vakionäyttelijät Tom Atkins, Charles Cyphers ja tietysti George Buck Flower menevät siinä sivussa. Janet Leigh ja John Houseman löytyvät myös näyttelijälistalta. Pääroolissa Barbeau (näytteli myös Carpenterin leffassa Pako New Yorkista seuraavana vuonna) ei pääse esittämään mitään kummoista, mutta näyttelee sentään edes suurimman osan leffan kestosta huolestunutta. Itse ohjaaja-Carpenter vilahtaa pikkuroolissa pappilan työntekijänä. Carpenter on perinteisenä sisäpiirin vitsinään heittänyt kamujensa nimiä roolihenkilöille, joista löytyy mm. Nick Castle, Dan OBannon ja Tommy Wallace.
Jos suoraan sanotaan, niin Usva on John Carpenterin ohjaajauran kultakauden (19761983) selkeästi heikoin tuotos. Carpenterin leffaksi meininki on oikeastaan onnettoman tönkösti etenevää. Viimeinen puolituntinen pelastaa edes jotain, vaikka kunnon kauhutunnelmaa jääkin kaipaamaan. Ehkä usvan/sumun mukanaan tuoma kauhistelu ei ole se kaikkein tehokkain kauhun luoja.
Tehostepuolikaan ei oikein vakuuta, mutta menettelee, kun ottaa leffan valmistusajan huomioon. Kyseessähän on kuitenkin 25 vuotta vanha leffa! Score toimii kohtalaisesti, vaikka Carpenter ei ole musapuolessa yltänyt lähellekään parastaan. Juoni on hyvinkin tavanomainen ja lopulta aika köyhä, eikä siten lähelläkään Carpenterin parasta tuotantoa.
nimimerkki: J.O.
