Orpokodissa täydellisen kasvatuksen lääkäriltä saaneen Homerin nuoruuden tarina sisältää juuri ne tarvittavat kaikki ainekset siihen hyvään elokuvaan. Rakkautta, maailman kovuuden aukenaminen ja suuria viisauksia. Homer vartuttuaan lähtee orpokodista maailmalle ilman muita eväitä kuin kasvatti-isältään opitut epäviralliset lääkärin taidot. Poika päätyy siideriomenoiden poimijaksi pienelle tilalle ja ystävystyy täällä niin työläisinä oleviin mustiin kuin tehtaan henkilökuntaankin. Ja näin elämän koulu voi alkaa…
Pläjäys jakautuu kahteen osaan. Alkuosa elokuvassa vietetään abortteja suorittavassa orpokodissa ja loppu maailman melskeissä, joka tässä tapauksessa rajoituu kuitenkin omenatarhalle ja sen läheisyyteen. Meidän uusi hämähäkkimiehemme Tobey Maguire on Homerin roolissa hyvä. Viattoman elämänopiskelijan lapsenkasvoinen Tobey huokuu juuri sitä mitä Hallsrtömin ohjaajasetä varmasti haluaa. Sitten on Michael Caine. Joka kerta suhtaudun hemmon katsomiseen suurella varauksella! No Nyt äijää pystyy seuraamaan suht´ kivuttomasti, vaikka ei hemmon roolissa nyt mitään kuitenkaan ihan sitä Oscar -patsaan arvoista ole. Ei siis ehdokkuudenkaan. No, Hollykylän akatemia oli toista mieltä. Omasta mielestäni Caine ei olisi koskaan ansainnut patsasta vaikka oli näytellyt itseään pimeässä. Rooli orpokodin abortoivana tohtorina on kuitenkin ihan jees.
Lasse Halström draamaili taas vuosituhannen päätteksi Oscarkosiskeluelokuvan. John Irvingin romaaniin “Cider House Rules” -perustuva elokuvaa onkin melkein onnistuja. Jos mukaan olisi saatu edes ripaus pientä kovuutta ja särmää, olisi tapauksesta saattanut tulla onnistuneempi. Hallström on vain jotenkin sortunut mielestäni liikaan siirappimaisuuteen, jolloin monet rankemmatkin asiat jäävät tässäkin tapauksessa kevyemmälle tasolle.
