Sattuman sanelema onnenpotku kolahti kun TV:stä tuli leffa nimeltä Night on Earth. Flekmaattinen lomapäivä sai päätöksen jonka aikana ei voinut kuin hekottaa ja ihmetellä. Ja kun tiedossa oli että samassa leffassa on mm. Gena Rowlands, Winona Ryder ja Matti Pellonpää, niin naulaus sohvan pohjalle oli taattu.
Elokuva kertoo viisi tarinaa taksikuskeista eri puolilla maailmaa: Los Angelesissa, New Yorkissa, Pariisissa, Roomassa ja Helsingissä. Tunnetusti taksarit ovat asiakkaidensa tunnontulkkeja ja kotikaupunkinsa menon läpikotaisin tunteva ammattiryhmä. Ja toisaalta taksikuskit ovat myös usein enemmän elämänkoulun kuin ohjeistetun koulutuksen sivistämiä yksilöitä. Leffassa onkin yhdistetty kansanryhmiä jotka eivät voi joutua juttusille keskenään missään muualla kuin taksissa. Kuskattavan asiakkaan ja kuljettajan taustat ovat niin eri planeetalta, että tulevaa jutun juurta on mahdoton ennakoida. Ajallisesti jokaisen kaupungin tilanne on ajoitettu yönkähmään.
Night on Earth lähtee liikkeelle Holly-vetoisesti Winona Ryderin (taksari) ja Gena Rowlandsin (asiakas) voimin Losista. Ja kummallista kyllä L.A:n episodi on leffan konservatiivisin, eli tässä tapauksessa myös huonoin jakso. Katsojan uni meinasi pilata koko leffanautinnon. Losista hypätään Nykkiin ja jo alkaa katsojalla korvat lepattamaan ja hekotus täyttämään tupaa. Kuskina tässä tarinassa on Armin Mueller-Stahl ja asiakkaana Giancarlo Esposito. Rosie Perez karmeine kaakatuksineen on myös kuvassa mukana. Episodissa kaikki kiepautetaan päälaelleen päähenkilöiden taustojen voimin.
Eurooppaan tullaan Pariisin kautta ja teemana on eriarvoisuus. Ranskan alusmaista lähtöisin olevan kuskin (Isaach De Bankolé) asemaa ja itsetuntoa koitellaan bisnesukkojen jälkeen sokealla asiakkalla (Béatrice Dalle). Episodilla on sopiva huipennus jotta katsoja voi nauraa ilman syyllisyyden tuntoja.
Rooma. Tiedättehän sen maan pääkapungin, jossa risteyksen kohdalla autoilijat painavat kaasua ja tööttiä – ja auton kabiinissa kädet käyvät kuin tynnyrinpesijällä. Night on Earthissa tähän sekamelskaan on sekoitettu vielä puhekone nimeltään Roberto Benigni (kuski). Siis totaalinen paikalliskaaos yhdessä autossa yöaikaan jolloin muita kulkijoita ei ole. Asiakkaana koittaa selvitä piispaa näyttelevä Paolo Bonacelli. Tämän episodin arvo ei ole Benignin taukoamaton höpötys vaan höpötyksen sisältö. Huh, huh!
Leffa päättyy Helsinkiin Matti Pellonpään voimin (kuski). Asiakkaina nähdään Sakari Kuosmanen, Kari Väänänen ja Tomi Salmela. Dragi-komiikka on kulkenut isoista metropoleista Helsinkiin ja aiheesta nähdään perisuomalainen versio. Ilman Kuosmastakin olisi selvitty, mutta muuten toteutus istuu kokonaisuuteen.
Koko leffaa taustoittaa Tom Waitsin musa ja sen sopivampaa örinää ei olisi pläjäykseen voitu keksiä.
Minun puolesta leffalle voisi antaa Noopelit, Oskarit, Jussit, Emmat, Leijonat ja kaikki muutkin kunnianosoitukset, sillä hyvää käsikirjoitusta ei koskaan palkita tarpeeksi. Ja nyt seuraa lause jota en kuvitellut koskaan kirjoittavani tykityksissä. Leffan heikoimmat lenkit ovat Gena Rowlands ja Sakari Kuosmanen.
