Denis Leary oli vielä 1990-luvun alussa aika tuntematon tyyppi, kunnes hän alkoi kiertää stand up -koomikkona No Cure for Cancer -show’nsa kanssa. Kiertueesta tehtiin albumi ja show’n aloittava kohokohta Asshole -laulusta tuli huippusuosittu musiikkivideo. Vuonna 1992 jo edesmennyt Ted Demme sitten ohjasi TV:lle yhden keikoista ja se auttoi saamaan Learyn maailmalla suurempaan suosioon. Moottoriturvan ja lavakarismaa omaava Leary viihdyttää rääväsuisena tunnin ajan tehden No Cure for Cancer -pläjäyksestä tutustumisenarvoisen viihdepätkän.
“I’m a little hyped up tonight. I smoked a nice big fat bag of crack right before the show. AHHH! I’m only kidding, folks. I would never do crack. I would never do crack. I would never do a drug named after a part of my own ass.”Show siis alkaa yhdysvaltalaista elämäntapakulttuuria sättivällä Asshole -biisillä, joka on puhdas mestariteos. Sen jälkeen Leary kiittää yleisöään muutamalla “thankyoulla”, kunnes huutaa ytimekkäästi fuck you. Jo alku antaa viitteitä siitä, mistä tässä show’ssa on kyse. Bändin poistuttua paikalta Leary alkaa puhua rehellisesti tupakasta, huumeista, syövästä, lihansyönnistä, amerikkalaisesta meiningistä ja tietenkin omasta perheestään. Näppärä monologi välttää helppoja vitsejä sisältäen lukuisia ärräpäitä, naamanvääntelyitä ja sivupersoonallisuuksia. Niin kuin hyvä stand up -koomikko tekee, niin myös Leary tekee show’staan täysin omannäköisensä nuoleskelemattoman paketin. Rehelliset mielipiteet ja henkilökohtaiset aiheet kuitenkin puhuttelevat yleisöä, jonka Leary ottaa täysin omakseen.
“My parents used to beat the living shit out of me, okay? And I’m glad they did, and I’m looking forward to beating the shit out of my kids!”Leary on kuin kotonaan lavalla. Hän rikkoo puheissaan tabuja ja huumori on samalla niin fiksua kuin härskiäkin. Hän ottaa itsensä lisäksi show’n pääosaan tupakan, jota hän tupruttelee höpötyksen ohella lähes ketjussa. Kunnon esiintyjän tavoin hän myös hörppäilee välillä olutta pullostaan. Hän repii vitsejä tupakasta ja tietenkin sen aiheuttamasta keuhkosyövästä. Hän nauraa räkäisesti terveysintoilijoita päin naamaa hönkiessään yleisön sekaan suuren määrän savua vasta tervatuista keuhkoistaan. Tupakointi voi olla monen mielestä typerää hommaa, mutta sen visuaalista vetovoimaa elokuvissa ei voi kukaan kiistää.
Irlantilais-syntyisestä perheestä kotoisin oleva Leary on jotenkin aina katsellut hieman ulkopuolisena amerikkalaista kulttuuria ja ehkä siksi tekee siitä todella teräviä havaintoja. Hän naureskelee tietenkin jenkkien asehulluudelle ja lihanhimolle. Myös jo mainittu Asshole -biisi on yksi parhaista kriittisesti Yhdysvalloista kertovista lauluista. DVD:ltä löytyy biisin musiikkivideo, joka melkein ansaitsisi jo oman arvostelunsa.
“Not eating meat is a decision. Eating meat is an instinct!”Ted “Jonathanin veljenpoika” Demmen ohjaus ansaitsee myös hatunnoston, sillä taitava ohjaajalupaus, entinen sellainen valitettavasti, saa kameralle tallennettua täydellisesti show’n tunnelman. Demme teki myöhemminkin yhteistyötä Learyn kanssa useassa leffassa. Demme oli No Cure for Cancerin kuvausten aikoihin vasta aloitteleva elokuvaohjaaja, mutta hallitsi hommansa jo täydellisesti. Learyn huumeläpät saivat myöhemmin myös aika rankkaa lisäironiaa, kun Demme kuoli vuonna 2002 huumeiden yliannostukseen.
“Every time you hear about some famous guy overdosing on drugs, it’s always some really talented guy. It’s always like Len Bias, or Janis Joplin, or Jimi Hendrix, or John Belushi. You know what I mean? The people you wanna have overdose on drugs never would! Like Motley Crue would never fucking overdose man, never!”No Cure for Cancer on tutustumisenarvoinen paketti kaikille stand up -komiikasta kiinnostuneille tai jos Learyn huumori (mm. TV-sarjat Jeparit ja Asema 62) uppoaa. Viihdyttävän tunnin aikana ei paljon kelloa ehdi vilkuilla, kun tarttuvaa lavaesiintymistä ja täysosumia muistuttavia vitsejä tulee hurjalla syötöllä. Vähän ronskimpi huumori ei tietenkään ole joka makuun ja Learyn tabuja rikkovat kommentit eivät välttämättä joka tallaajan naurunystyröitä kutita, mutta kannattajia taitaa kuitenkin löytyä enemmän kuin tällaisen meiningin vihaajia. Myöhemmin on väitetty, että Leary varastelisi vitsejä edesmenneeltä stand up -koomikko Bill Hicksiltä, mutta kun en Hicksin tuotantoa sen enempää tunne, niin paha mennä sanomaan. Joka tapauksessa viihdyttävä show ja pidän Learya kaikin puolin taitavana kaverina, sillä myöhemmät TV-sarjat ovat jo lähes mestariluokan tavaraa. Demme ohjasi myös vuonna 1997 Learyn seuraavan lavataltioinnin, joka kantaa nimeä Lock ‘N Load.
