Kieltolaki on voimissaan 1930-luvun Chicagossa ja Al Capone (Robert De Niro) hallitsee käytännössä koko kaupunkia. Hän tekee rahaa kieltolain avulla, ja poliisi sekä kaupungin johto ovat lähinnä rekvisiittaa. Näin on kunnes valtiovarainministeriön agentti Eliot Ness (Kevin Costner) muodostaa pienen ryhmän nimeltä “Lahjomattomat”, ja alkaa hiillostaa Caponea.
Kovat olivat odotukset leffan suhteen, ja täytyy sanoa, että hieman petyin. Suurin syy David Mametin väsäämä heikko käsikirjoitus. Vaikka heppu onkin myöhemmin niittänyt mainetta ovelilla elokuvillaan, niin nyt ollaan hakoteillä. Leffa ei oikein pääse vauhtiin ja käsittämättömästi Al Capone on jätetty taka-alalle. Nyt keskitytään Nessin ja hänen “Lahjomattomiensa” toimintaan. Kyllähän leffassa tapahtuu, mutta mielestäni suurin osa tästä on vähän toisarvoista. Dialogi on ihan hyvää ja muutama hyvä one-liner on mahtunut mukaan. Tämä ei kuitenkaan huonoa kässäriä pelasta.
Nimekkäät näyttelijät hoitavat hommansa niin kuin pitääkin. Mielestäni Kevin Costner tekee hyvän suorituksen, ja Sean Connery nappasi suorituksestaan Oscarin. Robert De Niro on mielestäni häntäkin parempi, mutta saa valitettavan vähän ruutuaikaa. Eikä saa unohtaa Andy Garcian ja Charles Martin Smithin hyviä roolisuorituksia.
Karismaattisten näyttelijöiden lisäksi leffan kantava voima on De Palman vakuuttava ohjaus. Kamera liikkuu ketterästi ja tuo elokuvaan sopivaa vauhtia, mikä taas käsikirjoituksesta uupuu. Pari täydellisyyttä hipovaa kohtausta saa hyvälle tuulelle. Alkutekstit ovat ehkäpä hienoimmat mitä olen nähnyt, ja leffa onkin koko kaksituntisen kestonsa ajan hienoa visuaalista tykitystä. Rahaa ei ole säästelty lavasteissakaan, joten puitteet ovat kaikin puolin hyvässä kunnossa. Kaiken täydentää Ennio Morriconen paikoitellen hieno musiikki.
Kaiken kaikkiaan lahjomattomat on hyvä gansterielokuva. Käsikirjoituksen pienet puutteet paikataan karismaattisilla näyttelijöillä ja hyvällä ohjauksella, mutta tällä kertaa näillä(kään) eväillä ei päästä aivan huipputulokseen.
nimimerkki: Häkä
