Kyseessä on mystinen draama, ei trilleri kuten jossain väitetään. No, tämä tukee jälleen kerran sitä miksei leffatykissä ole kategorioitu leffoja perinteisiin lokeroihin, tässäkin mentäisiin metsään että pölisee. Monen leffan laittaminen johonkin perinteiseen kategoriaan riippuu paljolti kategoriatuomarin taustoista ja asenteesta elämään. Ilmeisesti kategorioija on pitänyt leffaa sitten pelottavana, koska on sen trilleriksi luokitellut, mielestäni tämä ei ole ole trilleri. No, se siitä.
Anna (Kidman) on vastannut kosintaan myöntävästi ja on menossa naimisiin. Tämä on vihdoin päässyt yli ex-miehestään joka kuoli 10 vuotta sitten. Kuvaan ilmestyy 10-vuotias poika, joka väittää olevansa Sean, tuon kuolleen miehen reinkarnaatio, uudestisyntynyt aviomies. Pojan nimi sattuu myös olemaan Sean ja hän pistää Annan pään pyörälle väitteillään. Sean tuntuu tietävän kaikki viimeistä piirtoa myöten tapahtuneista asioista. Anna ja tämän tuttavat ovat todellakin huuli pyöreänä ja tenttaavat Seania yrittäen saada tämän ansaan, koska eihän tuollainen voi olla totta…
Leffa ei päästä katsojaa helpolla. Lopputekstien rullatessa mietintämyssy jää päähän kun yrittää ratkoa mielessään että miten tämä nyt loppujen lopuksi menikään. Leffa jättää samanlaisen avonaisen ymmyrkäisen olon jonka voisi kuvitella Annallakin olevan tuossa tilanteessa. Kyseessä on kyllä hieno pikkuleffa, joka käynnistyy hiukan hitaasti. Alun lenkkeilijä juoksenteli tovin, mutta kyllähän se juoni siitä lähtee rullaamaan. Äänimaailma on sopivan mystistä, väkisinkin tuli mieleen leffa nimeltä Jäämyrsky, jossa oli muistaakseni samantyylistä simppeliä pimputtelua luomassa tunnelmaa. Birth on hyvin näytelty ja kirjoitettu tarina, eheä kokonaisuus kaikenkaikkiaan.
