Alkumetreillä tulee vähän hölmistynyt olo, että tässähän mentiin nopeasti asiaan. Jos DVD:n takakantta ei olisi lukenut niin eipä paljon olisi hajua mistä on kyse. No, onneksi hommassa on ajateltu myös leffassa kävijöitä sillä alun jälkeen hypätäänkin ajassa taaksepäin tutkailemaan miksi ollaan nykyisessä tilanteessa.
Yamamoton yakuza-suku on vaikeuksissa businestensa kanssa nousevan auringon saarella. Suku liittyy kilpailevaan mafiaan eikä vähän vanhemmalle Anikille ole paikkaa uusissa kuvioissa. Velipojat on määrätty pistämään Aniki säkkiin uuden bossin taholta. Velipojat antavat sukurakkauttaan Anikille mahdollisuuden jatkaa päiviään poistumalla välittömästi maasta. Sitä mennään sitten L.A:han… L.A:ssa Anikin pikkuvelipuoli pyörittää pientä huumediilausta sekalaisine amatöörikavereineen. No, kun Aniki ei osaa tehdä muuta kuin johtaa jengiä niin alkaa huomattava reviirin ja businesten laajennus. Lökäpöksyt huomaavat kohta hilluvansa puku päällä suuremmissa kuvioissa jossa vastapeluritkin ovat eri kaliberia.
Leffa on rauhallinen, mutta samalla räväkkä aina kun sitä vaaditaan. Välillä tulee hiukan sellainen olo, että väkivaltakohtaukset ikäänkuin asetellaan eteen ja kun kaikki on valmista niin tarjoilu voi alkaa. Toisin sanoen jotkut “action-insertit” alkavat vähän pysähtyneestä tilasta eivätkä lomitu suoraan edelliseen sceneen. Liekö tuo jonkin tyylinen tehokeino vai mikä on homman nimi?
Tällaisesta veljeilymeiningistä voisi saada aikaiseksi huomattavasti huonommankin pläjäyksen. Leffa erottuu peruskorttelirallista edukseen, onhan Takeshin japanilainen lähestymistapa kuvioihin erilainen kuin tyypillisissä gang-meiningeissä.
Saamme ihastella kunnon japanilaista kansanperinnettä, jossa pikkurilli katkaistaan anteeksipyynnöksi ja vatsa vedetään itseltä auki tuohtumistilanteessa.
