Leffa näyttää hyvin lapsuuden ongelmat ja sisarusten keskinäisen kilvan tärkeyden.

1.5.2006 11:41

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Crooklyn
Valmistusvuosi:1994
Pituus:115 min

Myönnän heti alkuun, ettei odotukseni Crooklynia kohtaan ollut järin kovat kun syötin dvd-kiekon masiinaan. Elokuvan näyttelijäkaartista puuttui suurin osa Leen monista luottonäyttelijöistä (mm. Samuel L. Jackson, John Turturro, Ossie Davis, Ruby Dee, Giancarlo Esposito), jotka ovat olleet tärkeitä elementtejä hänen elokuvissaan. Naispääosanäyttelijä Alfre Woodardilta en muistanut nähneeni mitään, mutta Delroy Lindoon oli tultu aina tasaisin väliajoin törmättyä.

Crooklyn kertoo tarinan yhdestä kesästä brooklynilaisesta lapsiperheestä 70-luvun alussa.
Spike on sisarustensa Joie ja Cinque Leen kanssa kirjoittanut käsikirjoituksen, joka löyhästi perustuu heidän omaan lapsuuteensa. Joie Lee on ilmeisesti ollut kirjoitustiimin päävastaava, sillä perheen lapsista elokuva keskittyy eniten lapsikatraan ainoan tytön elämään. Koko perheen ollessa kotona kaikki viisi lasta eivät voi välttyä tappeluilta ja huudoilta.

Leffa näyttää hyvin lapsuuden ongelmat ja sisarusten keskinäisen kilvan tärkeyden. Tuolloin 9-vuotias lapsinäyttelijä Zelda Harris osaa hommansa mainiosti ja muutkin lapset ovat hyvin mukana. Lee ei ole syöttänyt lapsien suuhun ollenkaan epäuskottavia tai katsojaa häiritseviä repliikkejä vaan he puhuvat aivan normaalisti. Hän ei ole luonut hahmoista ärsyttävän pikkuvanhoja eikä myöskään liioitellun lapsellisia. Aikuiset Woodard ja Lindokin ovat hyvin mukana perheen isänä ja äitinä. Spike ei ole kirjoittanut omaa osaakaan onneksi turhan suureksi vaan pitää sen juuri sopivan pienenä.

Musiikkipuoli on Leen elokuvissa aina ollut onnistunutta ja tällä kertaa katsoja voi bongata soundtrackilta sellaisiakin biisejä kuin Jimi Hendrixin Hey Joe ja Isaac Hayesin Shaft.

Kovana Lee-diggarina voin sanoa, ettei Crooklyn elokuvana edusta lähellekään miehen parhaimmistoa, mutta se on kuitenkin ohjaajan faneille mukavaa katsottavaa. Elokuva on sydämellä tehty, mutta penskojen välillä ärsyttäväksikin nouseva mesoaminen ja lievä ylipituus tuovat miinusta. Kymmenen minuuttia lyhyempänä olisi varmaan tuonut ylimääräisen puolikkaan pisteissä. Luottonäyttelijöiden puuttuminen harmittaa, mutta onneksi Delroy Lindo (Malcolm X, Clockers) kykenee tuota puolta jotenkin paikkailemaan.

nimimerkki: JohnRambo

Arvosteltu: 01.05.2006

Lisää luettavaa