Audrey Tautou on nätti kuin mikä. Moni yhdistää neidon kasvot varmasti yltiöiloiseksi tekevään Améliehen, jota hän esitti Jeunetin samannimisessä leffassa. Rakastaa… ei rakasta-rainan Angélique on Améliesta kaukana, vaikka nimi alkaakin samalla kirjaimella ja se hassu aksenttimerkki löytyy.
Leffa nähdään kahdesta näkökulmasta, nuoren Angéliquen ja tri. Loïcin (Bihan). Noin puolivälissä raina kelaa kirjaimellisesti takaisin alkuun, ja pyörittää nauhaa toisesta paikasta. Asetelma on kuitenkin se, että Angéliquella on Loïciin suhde, mutta mies on naimisissa ja hänen vaimonsa odottaa lasta.
Rakastaa… ei rakasta näyttää aluksi tylsäntavalliselta ihmissuhdedraamalta. Pläjäys on oikeastaan ekalta puoliskoltaan melko kuivaa katseltavaa – sydämiä särkyy tuttuun tapaan ja itketään mielettömästi. Hohhoijakkaa. Kun katsoja sinnittelee tarpeeksi kauan, Loïcin näkökulma pelastaa leffan. Muutamat kummalta tuntuneet asiat alkavat loksahdella pikku hiljaa paikalleen, ja kaiken selkiyttävä juonenkäänne on hieno.
Tautou suoriutuu loppua kohden vaikeammaksi käyvästä roolihahmostaan hyvin. Nainen oli hauska nähdä tällaisessa roolissa. Muu remmikin toimii, vaikka sivuhahmot jäävät turhan varjoon. Musiikki on mainiota ja yleisilme muutenkin kohdallaan.
Leffa nojaa pitkälti pieniin nokkeluuksiin ja isoon käänteeseensä. Käsiksessä olisi mieluusti voinut olla vielä enemmän särmää, sillä alkua on tylsähkö seurata. Romanttista hömppää kaipaavat pettyvät, mutta avoimella mielellä raina tuskin jättää ihan kylmäksi. Kuulia eniten herkulliselle idealle.
