Nyt hiljalleen ympäri maailmaa yleistynyt 3D-elokuva saapuu Suomeen. Jules Vernen romaaniin pohjautuva Matka maan keskipisteeseen 3D on levityksessä pelkkänä kolmiulotteisena versiona, joten asiasta kiinnostuneena läksin katsomaan onko uusi tekniikka niin mahtava, kuin sitä on hehkutettu.
Elokuva kertoo Trevor Anderson (Brendan Fraser) nimisestä professorista, jonka veli Max katosi kymmenisen vuotta sitten jäljettömiin etsiessään maan keskipistettä Jules Vernen klassikkoromaanin innoittamana. Kun Maxin poika Sean (Josh Hutcherson) tulee viikoksi Trevorin luokse kylään, muuttuu etukäteen tylsältä vaikuttanut viikko huimaksi seikkailuretkeksi, tarkoituksena löytää kadonnut Max ja samalla uskomaton maailma oman maailmamme sisällä.
Kyseessähän on perinteinen seikkailuelokuva, mutta vain kolmiulotteisilla tehosteilla höystettynä. Ja onhan se 3D komeaa katseltavaa. Kuva näyttää selvästi moniulotteisemmalta ja aidommalta. Mukaan on laitettu tehosteita, jotka tarkoituksellisesti pomppaavat katsojan silmille, joka on tuttu juttu jo huvipuistojen 3D-teattereista, tosin tämä elokuva on kaukana siitä. Matka maan keskipisteeseen on ensimmäinen elokuva, joka on kuvattu kokonaan 3D-tekniikalla. Moni kohtaus on varsin hauskasti toteutettu, mutta ilman kolmiulotteisuutta se ei olisikaan niin hienon näköistä. Elokuvassa on myös melkeinpä pakollinen kaivosvaunu-vuoristorata ja monenmoisia nenän eteen hyppiviä monstereita.
Leffa olisi ihan hyvä ilmankin 3D-tekniikkaa, mutta tuohan se siihen tietysti oman viehättävyytensä. 3D tuo mukaan hauskoja elementtejä, mutta ei se sinänsä elokuvan maailmaa mullista niin paljon, että kaikki vanhat leffat voisi heittää menemään. Ainakin itse jatkossa aion suosia sitä perinteistä elokuvan katselukokemusta. Seuraavan kerran aion raahautua katsomaan, jos keksivät tehdä kauhuelokuvan 3D:nä.
