Tarina ahdasmielisestä pienestä kyläyhteisöstä jossain Ranskassa -60 luvulla. Kyläläiset elävät herran pelossa. Tilanne on päällisin puolisin hallinnassa, kiitos kirkossa käynnin, yleisen teeskentelyn ja herra pormestarin valvovan silmän. Pinnan alla kuohuu, on juopottelua, vaimon pieksämistä ja muuta vähemmän kunnioitettavaa toimintaa.
Uskonnollista ja teennäistä kyläyhteisöä saapuu järkyttämään ateisti, Vianne (Juliette Binoche) “isättömän” lapsensa kanssa. Elämän perusarvoja (kirkko, nyrkki, hella) kunnioittamaton kiertolainen Vianne perustaa syntisen hyvää Maya-intiaanien resepteillä tehtyä suklaata myyvän putiikin kylään. Suklaasta löytyy makuja, tehoja sekä nautintoja moneen lähtöön. Kylän pormestarin ja Viannen välillä alkaa kiivas taistelu (uskonto vs. nautinnot) kyläläisten sieluista. Molemmat tahot tuputtavat omaa elämänkatsomustaan näkyvin ja näkymättömin keinoin ihmisille.
Leffa on eräänlainen kannanotto yksilönvapauden puolesta. Pormestari on selkeä pahisdiktaattori ja hyvää edustaa Vianne maukkaine suklaineen. Viannen suklaapuoti toimii normaalin liiketoiminnan ohella myös ensikotina ja psykiatrin vastaanottona. Markkinatalous lomittuu tietenkin mukavasti lopulta uskontoon ja Vianne lyö rahoiksi sekä kaikki ovat kavereita.
Pläjäyksen toteutus on silmiähivelevän hienoa ja näyttelijähommat toimii. Leffaan uppouttuu kuin kuin kuuma veitsi suklaaseen. Ohjaaja Lasse Hälströmillä on taito sitoa katsoja kiinni penkkiin. Tämän ovat todistaneet monet aikaisemmatkin referenssit.
Pieni huomio lopuksi: Kylästä puuttui hammaslääkäri, jonka businekset olisivat kasvaneet Viannen tulon myötä. Tosin eihän leffoissa muutenkaan pestä pahemmin hampaita.
