Juokse tai kuole (The Running Man) kuuluu kirjoina yhteen hienoimpiin Stephen Kingin kirjoittamiin jännäreihin, jotka kirjailija kirjoitti Richard Bachmanin nimellä. Alkuun kuuleminen vuonna 1987 valmistuneen elokuvan olemassaolosta pisti minut ajattelemaan, ettei voi tulla mitään; tiedämmehän, miten Kingin tarinoihin perustuville elokuville tapansa mukaan tapahtuu (lukuunottamatta niitä harvoja onnistuneita). Mutta kun kuulin pääosaesittäjän olevan itse Arska, heräsi pienoinen toivon pilkahdus, näyttelijä kun oli pirun hyvä toimintaleffoissa. Ja sitten tarjoituikin tilaisuus nähdä elokuva TV:stä, eli eikun katsomaan.
Juoni: Todella korruptoituneessa yhteiskunnassa lähitulevaisuudessa ihmiset tuijottavat töllötintä, sillä silloin pyörii suosittu “Juokse tai kuole” -ohjelma, jossa lähetetään rikoksista tuomitut kilpailijat pakenemaan saalistajia. Näihin kuuluu myös syytön poliisi Ben Richards (Schwarzenegger), joka joutuu kärsimään häikälettömän juontajan (Dawson) mustamaalauksesta. Vaan eivätpä niin saalistajat kuin myös juontaja-Killian tiedä, minkälaisen hepun kanssa ovat tekemisissä.
Kyllä. Tämä on juuri sitä, mitä odotin Arskan leffasta: sitä tuttua Arska-fiilistä, kun kyseinen heppu on laitettu antamaan isän kädestä pahoille pojille – vieläpä trikoissa! Muuta tässä ei ole ajateltu, joten tämä saa kuin saa Kingin kirjoja fanittavan raivonpartaalle. Leffassa on tehty juonen kohdalla muutoksia. Rajuja muutoksia, jos nyt ilmaisen vähän selvemmin. Tässä on selkeesti uskollisuus kaukana.
Steven E. de Souza on mennyt käsikirjoittajana työntämään likaiset näppinsä peliin ja luonut jännittävästä takaa-ajo -kertomuksesta raa’an gladiaattorishown. Michael Glaser, joka on minulle kaikin puolin tuntematon heppu, ei ohjaa pätkää luonteella vaan antaa juonen edetä hätiköidysti, pääasia vaan saada leffan tähti valloittamaan yleisön luottamuksen näyttelijäntaidoillaan ja turpasaunoilla.
Schwarzenegger on se sama tuttu joka leffassa. Hän on ihan hyvä näyttelijä, mutta odotin häneltä hiukan enemmän tässä pätkässä, joten hiukan kylmäksi jäi. Mari Conchita Alonzo leffan naistähtenä ärsyttää pelkästään, mutta hiukan plussaa tulee Richard Dawsonin pahanilkisestä roolityöstä. Muista en aio edes ottaa puheeksi.
Näin siinä taas kävi. Leffa on jälleen sitä perus-Arskaa, ja leffa on taas melko huono käännös Kingin alkuperäisestä tarinasta, vaikka tällä kertaa ei ollut vuorossa kauhua. Jos tätä ei ajattele lähtiessä vertailemaan kirjaa, tästä voi pitää. Muuten päinvastoin, tätä ei kannata katsoa, jos haluaa välttyä pettymykseltä.
