Harvoin törmää näin herkullisesti toteutettuun ja erikoiseen parisuhdedraamaan. Emmanuel Carrèren elokuva Viikset perustuu hänen kirjoittamaansa novelliin. Carrèren kirjat ja niihin perustuvat elokuvat ovat aina olleet hyvin tummasävyisiä ja ahdistavia. Viikset on askel positiivisempaan suuntaan, mutta ei sekään anna mairittelevaa kuvaa ihmisestä.
Elokuvan miespäähenkilö (Vincent Lindon) päättää ajaa viiksensä ja näin yllättää vaimonsa (Emmanuelle Devos). Kukaan ei kuitenkaan huomaa mitään. Asia on vähäpätöinen, mutta silti radikaali muutos. Ainakin miehelle. Aihe kuulostaa hauskalta, mutta katsojalle tulee ahdistunut olo samaistuessaan keskushenkilöön. Mustaa huumoria viljellään eniten alkupuoliskolla jonka jälkeen leffa muuttuu koko ajan tummasävyisemmäksi. Lopulta juttu paisuu niin suuriin mittoihin, että mies alkaa jo epäillä omaa järkeään. Paljastuu lisää synkkiä arvoituksia, jonka jälkeen mies pakenee yksin Hong Kongiin selvittelemään päätään.
Leffa on monelta osin paljon velkaa David Lynchin ahdistaville tarinoille. Silti Carrère säilyttää oman tyylinsä loppuun asti. Pariskunnan yhteisen taipaleen alta paljastuu selvittämättömiä ja vähäpätöisiltä tuntuvia asioita. Yhteisestä elosta on tullut rutiinia, elämä ei ole enää niin makeaa ja tapahtumarikasta. Toisen huomioon ottaminen tuntuukin yhtäkkiä paljon tärkeämmältä kuin aikaisemmin. Mysteeristä paljastuu paljon ilahduttaviakin puolia ihmisistä, jotka edelleen välittävät toisistaan ja haluavat pelastaa parisuhteensa.
Carrèren usko ihmisen vilpittömyyteen on kuitenkin pessimististä. Taidokkaasti ohjatussa elokuvassa hän antaakin enemmän päätäntävaltaa katsojalle. Surrealistisen elokuvan merkityksen voi käsittää monella tavalla ja tämä arvostelu on oma henkilökohtainen näkemykseni. Ystävien kanssa katsottuna se herättää taatusti paljon keskustelua. Niin hyvän elokuvan tuleekin tehdä.
