Pläjäyksessä seurataan hollykylä-tähtien “oikeaa” elämää ja persoonia tähteyden takana. Eddie (John Cusack) ja Gwen (Catherine Zeta-Jones) ovat olleet jenkkikansan silmäterä ja menestyspari sekä takoneet rahaa leffarintamalla. Parille on tullut ero. Diivailevan Gwenin leffaprojektit ei kolahda porukoihin. Gwen pompottaa siskoaan (Roberts) ja pitää tätä suurinpiirtein palvelijanaan. Eddie on romahtanut vuodentakaisesta erosta ja vietellyt aikaa parantolassa.
Uuden leffan markkinoinnin myötä molempien sooloura (tai ainakin Gwenin) pitää saada nousuun ja markkinointitapahtuma on samalla eräänlainen toimittajien harhautusoperaatio. Katsojalle tarjoillaan hiukan mustanpuhuvaa hollysatiiria ja välillä melko tyypillistä Roberts-romantiikkaa näppärässä paketissa.
Hei, haloo… Miksi tällaisia leffoja yleensä tehdään? Loppuuko käsikirjoitusten rustaajilta idikset vai mikä lie syynä. Markkinointimoguleita parjataan kun nämä yrittävät hyötyä jokaisesta käänteestä, olkoonpa se hyvä tai huono. Turhamaisimmat näyttelijät vetävät tähtiroolia yksityiselämässään ja varsinkin kun media on paikalla. Vaikka asiat lienee näin niin kyllähän tämän tyyppistä meininkiä saatu nähdä ennenkin. Juttu ei tarjoile mitään uusia näkökulmia oikeastaan mihinkään tilanteeseen.
Vaikea sanoa mikä ajoi leffan pariin. Catherine Zeta-Jones on yksi maailman parhaiten varustelluista pakkauksista. Kaikki hommassa mukana olevat päätähdet ovat tehneet hyviä leffoja ja ammattitaito on tullut todistettua moneen otteeseen. Valkokankaan lemmikeillä ei ollut ainakaan Arskalle pahemmin annettavaa. Leffa rahastaa hollynimillä porukoilta rahat pois ja antaa tilalle keskinkertaista huonompaa viihdettä.
