Todetaan heti kättelyssä, että kyseessä on elokuva joka ei jätä ketään kylmäksi. Olen lähes varma siitä, että sitä joko vihataan, tai rakastetaan. Jotkut tosikot päättävät, että kyseessä on Jumalanpilkkaa sieltä pahimmasta päästä ja lyövät yhden tähden, jotkut taas miettivät hieman ja huomaavat, että kyseessähän on vain oman, kieroutuneen kantansa Raamatusta esittävä viihteellinen taide-elokuva, jonka ulkokuoren ei kannata antaa hämätä. Leffaa voisi verrata Brianin Elämään. Kumpaakin haukuttiin ilmestymisen aikaan jumalanpilkasta, mutta Brianin elämä sai myöhemmin ansaitsemansa kunnioituksen. Saa nähdä käykö jo pienoisen kulttimaineen ansainneelle Dogmallekin niin.
Katolinen kirkko päättää uudistaa julkisivunsa, ja käynnistää “Catholism-Wow” kampanjan, jonka tarkoituksena on saada kaikki taas käymään kirkossa. Ensin vaihdetaan tunnus. Jeesus ristillä roskikseen, ja tilalle hymyilevä, silmää iskevä Buddy Christ (Jees-mies Jeesus) patsas. Sitten keksitään täydellinen ane. Kun porukka kävelee tiettyyn aikaan tietystä kirkonovesta sisälle, he saavat syntinsä anteeksi. Kaksi vuosituhansia maan päällä oleillutta, taivaasta karkoitettua enkeliä päättää kävellä tuohon kirkkoon, ja sen jälkeen lähteä taivaaseen. Valitettavasti tämä osoittaisi Jumalan erehtyneen, ja silloin kaikki olemassa oleva lakkaisi. Niinpä taivaasta annetaan käsky uskonsa menettäneelle katolilaisnaiselle lähteä estämään näitä enkeleitä. Mukaansa hän saa kaksi lukiolaiskaveria, urpot mutta hulvattomat “profeetat” nimeltä Jay & Silent Bob, jotka ovat muutamassa omassakin leffassaan seikkailleet. Matkaan tarttuu muitakin, kun taivaalta tielle tipahtaa Jeesuksen 13.Opetuslapsi Rufus, joka kertoo jääneensä Raamatusta pois koska oli musta, ja Raamattu on rasistinen. Matkalla tapaamme myös Golgatalaisen ulosteen, Muusan ja muutaman enkelin.
Elokuvaa ei missään nimessä kannata katsoa ryppyotsaisena Raamattu rintaa vasten likistettynä. Tällöin Dogman voisi käsittää jumalanpilkkana, mutta ei se ole sitä. Se on vinksahtanutta mustaa huumoria tarjoileva roskaelokuvan muotoon puettu taidepätkä, josta ainakin minunkaltaiseni henkilö jolle Raamattu ei ole mikään maailman tärkein juttu, eikä usko jumalaankaan ole kovin vahva, voi nauttia täysin rinnoin. En myöskään näe esteitä miksei kukaan uskovainen voisi nauttia tästä, kunhan ei liian vakavaksi rupea.
Linda Fiorentino on jees, Salma Hayek on ilo silmälle ja tekee jees suorituksen, Alan Rickman on loistava, Chris Rock on hyvä, Jayn ja Silent Bobin näyttelijät rulaavat, Matt Damon on jees eikä edes Ben Affleck onnistu pahemmin ärsyttämään. Ohjaus toimii, ja vitsit ovat harvinaisen tykkiä luokkaa.
Katsokaa klo. yhden ja kolmen välisenä aikana, älkääkä kovin ryppyotsaisella fiiliksellä, niin varmasti diggaatte. Loistoleffa, eikä tämä varmasti jäänyt viimeiseksi katselukerraksi.
