Positiivinen yllätys – täytyy heti kärkeen todeta. En taas jaksanut pahemmin lukea videokasetin takakantta vaan lähdin liikkeelle avoimin mielin. Luulin, että tämä on niitä “Vaarallinen suhde”-tyylisiä leffoja. Eli keskivertoa ja taattua Hollywood-viihdettä. Toisin kumminkin kävi. Tässä oli havaittavissa joitain samoja elementtejä kuin leffassa “Kuudes aisti”.
Leffaan on saatu psykologista jännitystä ja monen leikkauskohdan yhteydessä saa pelätä töräytyksen avustamaa säikytystä. En tiedä mistä johtuu, että aina kun mukana on paljon heijastuksia peileistä tai vedestä niin kylmät väreet on taatut. Kai tuo on jossain tutkittu, että se vaikuttaa ihmiseen. Kyllähän Robert.Z osaa kassamagneetti-kuvia takoa ja taatusti vähintäänkin psykologian alkeiskurssin opukset on tullut luettua. Niin oikeaoppista jännitystä tää nyt vaan sattui olemaan.
Juoni antaa ymmärtää ensin hiukan toisenlaista tarinaa. Ensin lähdetään Toyotalla ajelemaan ja sitten puolessa matkassa vaihdetaankin Nissaniin. Tarina olisi voinut olla jotenkin yllättävämpi jos alkuvaiheen virittelyä olisi jatkettu rinnalla pidemmälle. Nyt kuitenkin noin puolessa välissä alun systeemit lyödään läskiksi, jotta päästään itse asiaan. Harrison ja Michelle pistetään vetämään show loppuun kahdestaan. Alun ainut tehtävä lienee vain saattaa leffa oikeaan lajityyppiin ja valottaa Michellen esittämän henkilön kaksijakoista, mutta ystävällistä luonnetta. Tämä taas toisaaltaan luo kyseenalaistusta kyseisen henkilön käytöstä kohtaan.
Loppuratkaisu ei ollut mitenkään yllättävä sen jälkeen kun siihen oli annettu pari vinkkiä, mitä voi olla edessä. Kaikki kerrotut yksityiskohdat lunastivat leffa-alan perusoopusten mukaan lopulta selkeästi paikkansa.
Plussaa tässä on piinaavaan jännittävä tunnelma. Pitkä miinus todella törkeästä lopun laajasta kuvasta hautausmaalla, joka oli niin selvä feikki… Mikään ei pistänyt pahasti silmään, muuta kuin aivan viimeiset kuvat. Hyh, sanon minä tuolle. Loppua oli hiukan venytetty perinteiseen tapaan. Joo-ei-joo-ei meininki olisi voinut olla hiukan lyhyempikin.
Kyllä tämä leffa saa piinaavuudellaan sekä töräyttelyillään kananlihalle ja säikkymään. Jos omistat kotiteatterin niin väännäppä kylmästi hanaa vähän isommalle ja tärise.
