Katselen hetkisen leffakokoelmaani ja silmään pistää tylsillä väreillä ja yskinkertaisella tekstillä päällystetty kansi, Sophie Scholl siinä lukee.
Alan katsoa leffaa pienellä varauksella. Heti elokuvan alkuvalikoista huomaa että kyseessä ei ole mikä tahansa saksalainen elokuva, vaan suurella budjetilla ja kärsivällisyydellä tehty leffa. Elokuvassa on koko ajan sellainen “mieluinen” ympäristö, JOS pitää elokuvista jotka kertovat Hitlerin aikaisesta Saksasta, siispä näin alkuun suosittelen elokuvaa kaikille leffafriikeille, joilla on vähänkään taipumusta katsella elokuvia maailmansodista tai poliittisisesta vallankäytöstä. Sophie Scholl on hyvin erilainen “NATSI-SAKSA” -leffa, sillä se kertoo saksalaisista, jotka uskalsivat vastustaa suurta ja mahtavaa Adolf Hitleriä. Se nimittäin oli lähes mahdotona Hitlerin aikaisessa saksassa. Elokuvan kiinnostavuutta lisää se, että elokuva perustuu kirjaan, joka on kirjoitettu Valkoisen Ruusun (anti-natsi ryhmä) toimista saksassa, mutta elokuva keskittyy aikalailla kaikista suurimpaan Hitlerin vastustajaan, urheaan nuoreen naiseen, Sophie Scholliin.
Oli hupaisaa huomata, että tästä elokuvasta ei ollut leffatykissä yhtään “tykitystä” sillä mielestäni elokuva on ehdottomasti vuoden 2005 paras elkouva, mitä on julkaistu. Elokuvassa käytetyt paikat ja rekvisiitta ovat aivan upeaa katsottavaa ja näyttelijöiden roolisuoritukset ovat aivan uskomattomia, kun ottaa vielä huomioon, että kyseessä on saksalaiset näyttelijät. Perikato, Sophie Scholl, molemmat leffat kannattaa tsekata, mutta silti ylistän Sophie Schollin tarinaa paremmaksi kuin Hitlerin omaa. Ajattele hetki, mieti jos haluaisit vastustaa juutalaisetn tuhoamista, sotaa ja diktatuuria, mutta 95% kansalaisista kannattaisi näitä aatteita, ja aatteiden vastustajat tumoittaisiin kuolemaan, ei olisi helppoa.
Elokuva on uskollinen kirjalle. Näyttelijät ovat kiitettäviä. Elokuvan idea ja sanomat ovat mainioita. Elokuva sisältää loistavaa symboliikkaa (mm. Sophie Schollin vaatetus) joten tämä elokuva ansaitsee 5 pistettä? Ei aivan, yksi miinus elokuvassa on. Sophie Scholl nimittäin sortuu mielestäni siihen, mitä hyviltä elokuvilta nykyään odotan, se nimittäin ei sisällä selkeää tunnusmusiikkia, kuten Schindlerin lista tai Pianisti, vaan elokuvassa soi useita upeita klassisia teoksia, mutta elokuvalta jää puuttumaan se “oma” musiikki, joten tästä haluan verottaa yhden pisteen, koska tiedostan, että jos elokuvaan olisi sävelletty oiva tunnusmusiikki, olisi tämä elokuva yhtä tunnettu ihmisten keskuudessa, kuin edellämainitsemani Schindlerin lista.
nimimerkki: Timo Haili
