Loistava ja koskettava kuvaus New Yorkin slummissa kasvavista neljästä kaveruksesta. Pojat kasvavat katolisessa yhteisössä, jossa päivittäisessä elämässä on läsnä niin kirkko kuin mafiakin. Pahasti pieleen menneen suhteellisen viattomaksi tarkoitetun ajattelemattoman snagarikepposen seurauksen pojat päätyvät poikakotiin. Aika poikakodissa muuttaa heidän tulevaisuutensa. Pojat joutuvat vartioiden raan kidutuksen ja pedofilian kohteiksi. Pojat eivät voi koskaan unohtaa tapahtunutta ja jokainen kantaa synkkää salaisuutta sisällään kunnes aikuisena tulee aika maksaa takaisin. Elinikäiset ystävyyssiteet ovat olemassa vaikka jokaisella on oma ja hyvinkin erilainen tie elämässään kuljettavana.
Leffa käsittelee siis pedofilia-aihetta. Vartijoiden pitää maksaa teoistaan vaikka keinot eivät minkään virallisen lain puitteisiin mahdukaan. Meininki on kuula kalloon, joka leffassa tuntuu oikeutetulta. Oikeassa elämässä asia ei ehkä olisi silti noin yksioikoista vaikka kyseisistä julmuuksista rangaistus onkin monien mielestä oikeutettu. Muutamia epäloogisuuksia leffan oikeudenkäyntitapahtumissa on, jotka eivät voisi olla mahdollisia oikeasti. Pienoiset epäloogisuudet eivät kuitenkaan pääse himmentämään kokonaisuudesta nauttimista.
Loistava homma, joka laittaa ajattelemaan asioita jotka eivät yleensä satu “omalle kohdalle”. Homma on huolellisesti ja pikkutarkasti etenevä, jonka aikana ei jääkaapilla kerkeä/huvita käydä. Leffan aihe ei ole todellakaan niitä viihdyttävimpiä, mutta erinomainen tarina pitää katsojan sen parissa. Hommassa ei pahemmin kakistella vaan asiat esitetään niiden vaatimalla tavalla. Näyttelijät loistavat ja kaikki toimii.
