Pennin leffat on melko tunnistettavia tapauksia. Äijän käden jälki on selkeää ja tunnistettavaa. Tarinan kerronta on verkkaista ja aihetta maiskutellaan puolelta toiselle. Katsojalla jää aikaa perehtyä huolella valoitettuihin henkilökuviin. Madonnan ex-räyhäukosta ei näy merkkiäkään. Naisethan ne pistää miehet sekaisin, joten ilman Madonnaa Seankin on kai ihan normaali veikko. No, kauanhan tuosta on aikaa.
Seanilla on kertynyt näyttelijäpuolella huomattavasti enemmän meriittejä ja heppu tykkää näytellä erityisesti itseään vanhojen starojen lailla. Välillä ukko ohjaa melko timmejä leffoja, joskaan niitä ei ole vielä edes kourallista. Eikö ohjaushommat kiinnosta enempää vai mikä on kun 10x enemmän on kuitenkin roolisuorituksia plakkarissa.
Homman perusjuoni meneekin sitten hiukan leffakliseiden piikkiin. Jack Nicholson on eläkeikään ehtinyt poliisi, joka ryhtyy metsästämään pikkutytön murhaajaa. Melko raakoja valokuvia lyödään tapahtumista ruutuun. Nicholson ei tunnu istuvan oikein millään tällaiseen rooliin vaikka ikänsä puolesta siihen sopiikin. Heppu vannoo taivaspaikkansa puolesta murhatun tytön vanhemmille saavansa syyllisen kiinni. Ukkohan on oikeudenmukaisuuden ja vastuuntunnon perikuva. Eihän Nicholsonia ole tuollaisena totuttu näkemään vaan ennemminkin ilkikurisena ja hullunakin tyyppinä… ja tuo todettavasti toimii!
Leffan hyvyys on taidokkaassa ja huolellisessa tarinankerronnassa ja siitä pisteet Pennille.
