Sergio Leone teki sen taas! Minkäkö? Mahtavan elokuvan tietysti.
”Hey – hey hey hey hey, if you want any tickets, you’ll have to go around to, eh, to, eh, the front of the, eh… oooh, well, I s’pose it’ll be all right.”Kuten sanottu, Sergio Leone on maailman paras ohjaaja ja Huuliharppukostaja on yksi maailman parhaista elokuvista. Tällä hetkellä se on sijalla kolme.
”He not only plays. He can shoot too.”Olipa kerran villissä lännessä: Muukalainen (Charles Bronson), jota kutsutaan Harmonicaksi jatkuvan huuliharpunsoiton johdosta, saapuu kaupunkiin tavoitteenaan tappaa mies nimeltä Frank (Henry Fonda) . Kostoasioita nääs. Mutta Frank ei olekaan helppo uhri, ja hän lähettää kolme apuriaan hoitelemaan mystisen huuliharpunsoittajan lopullisesti. Harmonica aka. Huuliharppukostaja posauttaa kelmit kuudestilaukeavallaan tuonelan maille ja jatkaa matkaansa. Kosto on oleva suloinen;
”Frank sent us.”
”Did you bring a horse for me?”
”Well… looks like we’re…”
”…looks like we’re shy one horse.”
”You brought two too many.”
Samaan aikaan itse Frank (Fonda), joka on töissä Morton (Gabriele Ferzetti)-nimisellä rautatiehepulla, käy joukkoineen teurastamassa julmasti McBainin perheen, tappaen samalla perheen nuoren pojan.
”What are we going to do with this one, Frank?””Now that you’ve called me by name?”
Murhan jälkeen Jill McBain (Claudia Cardinale) saapuu junalla miehensä luokse tietämättä perheensä kaameasta kohtalosta.
”If you want to, you can lay me over the table and amuse yourself. And even call in your men. Well. No woman ever died from that. When you’re finished, all I’ll need will be a tub of boiling water, and I’ll be exactly what I was before – with just another filthy memory.”Mukaan mahtuu vielä yksi hahmo: ikääntyvä tappaja Cheyenne,] (Jason Robards) jota epäillään McBainien murhasta takin perusteella.
Lopulta nämä kaikki hahmot yhdistetään ja tuloksena on loistava eepos villin lännen lopusta, ja uuden Amerikan alusta.
”You don’t understand, Jill. People like that have something inside… something to do with death.”Vaikka leffa kestää 163 minuuttia, ei aika käy pitkäksi, ei sitten yhtään. Päinvastoin, katsoja ei malta odottaa mitä tapahtuu seuraavaksi, eikä muista käydä edes välillä jääkaapilla. Se on jotain se.
”Time sure flies! It’s already past twelve.”Huuliharppukostaja (täysin turha suomennos) on Leonen toisen trilogian, Amerikka-trilogian (joka kertoo Jenkkilän kolmesta ajanjaksosta) ensimmäinen ja paras osa. Jatko-osat Duck, You Sucker! sekä Once Upon a time in America ovat toki myös upeita viiden tähden viiden tähden elokuvia, joista OuatiA on hieman parempi. Suosittelen kumpiakin katsottaviksi.
”People scare better when they’re dying.”
Erikois(kehunnan)maininnan ansaitsee elokuvan ah, niin mahtava musiikki. Leonen leffojen vakiosäveltäjä Ennio Morricone hoitaa homman paremmin kuin hyvin. Man with the Harmonican soidessa taustalla, ja Charles-poika Bronsonin äijäillessä ruudulla meinaa tulla jo tippa linssiin. Muuten, elokuvan joka hahmolla on oma tunnusmusiikkinsa, mikä on myös hyvä idea.
”Yeah, go on. Play, Harmonica. Play, so you can’t bullshit.”Leffan kohtaukset ovat ylityyliteltyjä ja mahtavia: Miehet kävelevät hitaasti, palttoot liehuvat, naiset (nainen) eivät ole mitään kirkujatätejä, tunnelma on synkkä, mutta kriminaali-Cheyenne tuo leffaan rentoutta.
Leonen aiempi elokuva: Hyvät, pahat ja rumat on tätä leffaa parempi, mutta ei näitä kuulukaan verrata toisiinsa. Hyvät, pahat ja rumat on rento veijarileffa jossa huuli (sekä ruuti) lentää. Huuliharppukostaja taas on kuolemanvakava, hidastempoinen, mahtipontinen lännenooppera. Hyvät, pahat ja rumat on silti parempi, vaikka pidän draamasta enemmän kuin komediasta. Mutta eihän HPR komedia olekaan.
Pätkän näyttelijät ovat suurenmoisia, jopa ylihyviä. Caudia Cardinale kauniina Rouva McBainina, Henry Fonda murhaajasadisti Frankina, Charles Bronson übercoolina Harmonicana, Jason Robards letkeänä Cheyennenä sekäGabriele Ferzetti vakavana Mortonina ovat jotain mahtavaa. Kukapa olisi voinut valita näyttelijät yhtä hyvin?
Leffan huipentumana voidaan pitää loistavaa Frank vs. Harmonica-duelia. Luultavasti paras kohtaus ikinä. Ja se musiikki… Ah;
”Just hurry up and make the deal!” ”Which deal Frank? We’ve got more than one to settle you and me.”Sergio Leone 1929-1989. Rest In Peace.Hiljainen hetki ”Il Maestron” muistoksi.
Hiljaisuuden päätyttyä voittekin jo rynnätä kauppaan hankkimaan tämä mestariteos hyllyynne.
”The reward for this man is 5000 dollars, is that right?””Judas was content for 4970 dollars less.”
”There were no dollars in them days.” – “But sons of bitches… yeah.”
nimimerkki: Jope Pitkäviha
