Hyvässä ja pahassa Free Guy on derivatiivisin elokuva koskaan. Komediana se kierrättää viimeisen 20 vuoden videopelihuumoria. Välillä se on mutkaton rom-kom, jonka juonta pösilöt hahmot pitkittävät. Hyväntuuliset perhe-elokuvahetket ovat nähty miljoona kertaa ja teknologiaelementit ovat hoopoja.
Elokuvaa kuitenkin kannattelee Ryan Reynoldsin näyttelemä Guy, tekoälypankkivirkailija Grand Theft Autosta ja Fortnitesta kootussa nettipelipastississa Free Cityssä, josta ei mäiskettä puutu. Eräänä päivänä Guy huomaa voivansa tehdä uusia valintoja ja poiketa rutiinista. Reynolds on loistava ja hänen energiansa saa tutut toimintakliseetkin tuntumaan vähän tuoreemmilta.
“Oikean elämän” hahmot ovatkin sitten paperinohuita. Millie (Jodie Comer) on supersöpö pelisuunnittelija, joka etsii yhdessä koodarikumppaninsa Keysin (Stranger Thingsin Stevenä tunnettu Joe Keery) kanssa viitteitä varastetusta koodista pelin sisällä. Guy tietenkin rakastuu Millien peliavatariin, kun Keys taas joutuu nokat vastakkain johtaja Antwanin (Taika Waititi) kanssa, joka ei erottuisi joukosta Putouksen sketsihahmokisassa. Millien feministinen näkökulma käy mielessä hetken pari mutta käytännössä se unohdetaan.
Kuin Lego elokuva tapahtuisi GTA Onlinessa tai Truman olisi loukussa Seahavenin sijaan videopelissä. Free Guy ottaa sumeilematta mallia edeltävistä ja toisaalta yhtäläisyyksiä löytyy Ready Player Onen sekä Pahan kehän (englanniksi They Live suunnalta. Disney myös osti Foxin kesken elokuvan tuotannon, joten löytyy viittaukset myös Disneyn rahasampoihin.
Leffan teemat jäävät latteiksi, olemattomiksi suorastaan, mutta Reynolds, irtovitsit ja taustalla tapahtuvat kommellukset ovat hyvää viihdettä. Cameorooleissa nähdään pelimaailman striimikasvoja, Jeopardy!:n edesmennyt juontaja, sekä aivan hulvaton Channing Tatum.
