Ranskalaiset ääliögangsterit eivät ole koko ganstaurallaan tehneet yhtään onnistunutta keikkaa. Pomo päättää antaa vielä yhden mahdollisuuden. Joukkio lähetetään Chicagoon noutamaan pomon veljeä ja putsaamaan siinä samalla yhden ökyrikkaan kassakaappi jalokivistä. No, koska joukkio on hiukan tyhmää niin hommathan ei voi mennä millään putkeen muuallakaan. Jo yhden jenkeissä vietetyn päivän jälkeen porukan kannoilla on FBI, paikallinen mafia sekä meksikolainen jengi. Eipä käy moinen tilanne kateeksi.
Leffan tunnelma on jännällä tavalla alavireinen. Rikollisjengi saa kovasti sympatioita puolelleen kun mikään ei ota onnistuakseen. Leffasta tulee väkisinkin mieleen joku aika sitten katsomani Konnankoukkuja (Welcome to Collinwood). Samaa meininkiä on ilmassa, äijät haluaisi olla kovia ganstereita, mutta minkäs teet kun joka aamu on noustu väärällä jalalla. Leikkaustyylistä tulee mieleen välillä leffa Snatch eli sakset käyvät viuh, vauh, vouh.
Gérard Depardieu ja Harvey Keitel ovat leffan suurimmat stararat. Depardieu on roolissaan rikollisjengin pää ja yhtä tyhmä kuin kaikki muutkin. Oscaria tästä tuskin napsahtaa, heppu taaplaa muiden mukana, ei mitenkään pääosassa. Keitel nähdään kohtuullisen Harveymaisessa roolissa eli Mafian kakkosmiehenä, joka on ranskalaisliigan ryöstön kohteena. Oikeastaan kaikki rikolliset esitetään jollain tapaa humoristisina henkilöinä. Keitelin esittämä mafiamoguli, Frankie Zammetti on hiukan yliammuttu hahmo, joka katkoo käden veljeltäänkin pienen velkasumman takia, ihan tavan vuoksi.
Kyseessä on keskivertoa parempi rikoskomedia, joka kannattaa katsoa jos pitää tämän tyyppisestä meiningistä. Miksi näitä englannin kielisiä nimiä pitää mennä nimeämään jollain toisella englanninkielisellä nimellä täällä meillä. Kysynpähän vaan.
