Lahjakas herra Ripley on perinteinen trilleri, jossa ei oikein tiedä mitä tuleman pitää. Kolme varttia touhu on Italian matkailumainosta. Välissä annetaan vihjeitä kieroilusta, mutta trilleriosuus pääsee käyntiin vasta yhden siiderin jälkeen. Kuvathan ovat aika ajoin näyttäviä, mutta ei oikein innosta. Plussanna on toki arvaamattomuus, mutta jotain puuttuu.
Leffalle ehdotettiin viittä Oskua, mutta liekö Minghellan Englantilaisen potilaan ja Matt Damonin silloisen nosteen ansiosta. Damon tekee kyllä pirullisen hyvän työn ja muissa rooleissa varsinkin Philip Seymour Hoffman on hyvä. Leffan vertailu Hitchcockiin on ansaittua. Jollakin tavalla Ripley on vain vetelämpi vedos Hitchcockistä.
Leffasta jäi kummat fiilikset. Ei oikein tiedä kenen puolelle pitää asettautua. Se on huono asia, koska kyllä kai hahmoista täytyisi löytää se katsojan oma. Ei löytynyt, ja siksi jäi tasalättänä vaikutelma teoksesta. Positiivinen asia on, että perinteisen trillerin tekeminenkin vielä onnistuu.
Minghella aikaisemmista töistä on tuttu vain Englantilainen potilas, ja kyllä yhtymäkohtia näiden kahden välillä onkin nähtävissä. Eikös se Potilaskin ollut vetelä keltasuotimen läpi kuvattu leffa. Niille, jotka jaksavat näiden kuvien parissa, tämä kolahtaa. Ei vaan satu Viljamin makuun tämä lajityyppi.
Ai niin. Tarina pähkinän kuoressa. Patologinen sutkijuippi lähtee hakemaan seurapiirihemmoa Italista kotiin Jenkkeihin. No sutkipulkkisella menee puurot ja muusit sekaisin, ja kohta köyhällä Damonin esittämällä kuriirilla on oman nimen lisäksi noudettavan nimi, ja homoeroottinen yhteiskylpykin on lähellä. Sutkaaminen ryöstäytyy käsistä, ja heti kolmen vartin matkailumainoksen jälkeen alkaa tulla vekkiä ihoon. Matkaa ryyditetään taiteilulla kahden persoonallisuuden ja niiden yhteisten tuttujen välillä. Siinä se.
DVD:lle on koottu nykyisin jo ihan normaalikamalta vaikuttava extrakooste. Kommentit, filmografiat, behind the scenes jne. Alennusmyynnin takia leffan hinta-laatu -suhde on kohdallaan. DVD maksoi 59 markkaa. Revi siitä.
