Ajatuksena oli vuokrata kevyehkö huumoripläjäys sateisen lauantaipäivän viihdykkeeksi. Tämä fantasiakomedia osoittatui täydelliseksi virhearvionniksi kyseiseen tilanteeseen. Leffan edetessä hommaan yrittää päästä kiinni ja selvittää itselleen mistä oikein on kysymys. Tapaus osoittautuu erittäin päätä vaivaavaksi ja mielenkiinto lopahtaa täysin. Katsomisesta muodostuu täydellinen kärsimysnäytelmä, jossa kelloa tulee vilkuiltua jatkuvasti odottaen ajan nopeaa kulumista, jotta pääsisi muihin askareisiin.
Leffa perustuu Kurt Vonnegutin romaaniin, joten turhahan tässä on selitellä etteikö olisi osannut aavistella jotain tämän tapaista soppaa. Vonnegutin tarinoinnit ovat kirjana hienoja ja poikkeavia juttuja. Valkokankaalle siirrettynä homma ei toimi pätkääkään ainakaan tässä tapauksessa.
Bruce Willis esittää kuulua autokauppiasta, joka hihhuloi TV-mainoksissa. Tämä kuulee ääniä ja näkee näkyjä. Kaikki leffassa esiintyvät hahmot ovat jollain tapaa kummallisia ja heillä on omat probleemansa elämässä. Asioiden esitystapa ja fantasian mukana olo on rasittavaa. Leffassa lienee tarkoitus olla jotain syvempiä tasoja, joita ei ikävä kyllä saa kaivettua esiin edes kaivinkoneella.
