Ranskalaisen Christophe Barratierin ohjaama ja käsikirjoittama Kuoropojat kertoo tarinan epäinhimilliseen sisäoppilaitokseen saapuvasta sympaattisesta opettajasta, joka yrittää voittaa noin 12-vuotiaiden onnettomien ja hankalien poikien luottamuksen. Tässä yrityksessä mukaan tulee musiikki, miehen oma intohimo. Hän laittaa laitoksessa alulle poikakuoron.
Alussa luodaan ankea tunnelma. Jo ulkonäöltään rähjäinen sisäoppilaitos herättää katsojassa vastenmielisyyttä ja empatia laitoksen kasvatteja kohtaan herää, kun suurimman osan pojista kerrotaan olevan orpoja. Katsojan eteen tuodaan harvinaisen pian myös pääpiru – sydämetön rehtori. Kaikkeen on kuitenkin tuleva muutos.
Elokuva ei ole aivan yksiselitteinen. Toiset ihastuvat ikihyviksi hellyttävään kuvaukseen ankaran laitoksen pikku kasvateista, toiset sen sijaan pettyvät kerronnan laimeuteen. Toimintaa vaativalle katsojalle elokuvaa ei voi suositella, mutta kyseessä on kuitenkin viihdyttävä ja ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.
Keskeinen henkilö opettajan ja rehtorin lisäksi elokuvassa on poika nimeltä Pierre Morhange. Hän laulaa soolot ja on käsikirjoituksen kannalta erityishuomion kohteena. Morhange on ylpeä kauniista ja viisaasta äidistään, joka käy työssä. Hänen on kuitenkin jossakin vaiheessa vaikea ymmärtää, miksi tämä laittoi hänet niin kamalaan sisäoppilaitokseen.
Kuoropojat ei keskity ihmiskuviin niin paljon kuin voisi kuvitella. Katsoja tutustutetaan moniin eri henkilöihin pintapuolisesti, mutta syvällisyyteen ei ilmeisesti ole aikaa. Lasten taustoja selvitetään jonkin verran, mutta heidän ajatuksiaan ei tavoitella. Opettaja ihastuu rouva Morhangeen ja siihen se jääkin. Henkilöt käyttäytyvät välillä oudosti, mutta erityistä syytä ei kerrota.
Juoni etenee koko ajan tasaisesti. Kohokohtia elokuvassa ei juuri ole. Jos kuoron esityksen suurelle komitealle on tarkoitus olla kohokohta, ei ohjaaja sitä ainakaan taidokkaasti korosta. Mielenkiintoa yllä pitää lähinnä huumori. Elokuvan huumori onkin loistavaa pilke silmäkulmassa-huumoria. Pikkupojat ovat huvittavia jo itsessään eikä heiltä vitsitkään pääse loppumaan sisäoppilaitoksen ankeudesta huolimatta.
Näyttelijäsuoritukset ovat vakuuttavia. Gérard Jugnot on loistava sympaattisen ja hauskan opettajan roolissa. Mainiona näyttelijänä hän saa elokuvan alussa katsojan tuntemaan saman epävarmuuden kuin hänen roolihahmonsa tämän tullessa hirveään laitokseen. Francois Berléand osaa hommansa kylmänä rehtorina.
Musiikki kuuluu oleellisena osana Kuoropojat-leffaan. Hienosta klassisesta musiikista vastaa Bruno Coulais. Sävelmät aiheuttavat väristyksiä selkänahassa, mikä kertoo säveltäjän onnistumisesta. Klassikkokamaa elokuvan musiikista tuskin tulee: sävelmät unohtuvat eikä niitä saa takaisin hakemallakaan. Coulais on siitä huolimatta tehnyt vaikuttavan suorituksen.
Kuoropojat-leffassa yhdistyvät ihastuttava tarina, mainiot hahmot, hieno ohjaustyö ja hyvät näyttelijät. Kaikki tämä on kuorrutettu upealla musiikilla. Niin köyhä kuin elokuvan idea onkin, on toteutus sitäkin onnistuneempi.
nimimerkki: minna
