Omalaatuisten elokuvien mestarin David Lynchin vuonna 1986 ohjaama Blue Velvet on miehen kompakivi. Blue Velvetiä ollaankin verrattu lähes jokaiseen Lynchin tekeleeseen aina Twin Peaksiin asti. Blue Velvetissä yhdistyi jälleen kaikki lynchmäisyydet, pieni tehdaskaupunki jonka lähes jokaisessa asukkaassa on jotain salaista.
Suomessa hiljattain julkaistu dvd ei kyllä ollut mikään erikonen pakkaus, sisälsi vain pari haastattelua ja kommentiraidan.
Tarina lähtee käyntiin kun kotiinsa palaava Jeffrey Beaumont (MacLachlan) löytää matkalla irtokorvan. Beaumontin isä on saanut sairaskohtauksen. Pian korvanlöydön jälkeen Jeffrey on outoakin oudommassa tapahtumasarjassa. Johon ennen pitkää liittyy hieman sekopäinen Frank Booth (loistava Hopper), joka tykkää henkäillä ilokaasua.
Blue Velvet on todella omaperäinen ja hieman omalaatuinenkin elokuva. Leffassa yhdistyy monia eri genrejä juuri soppivalla syötöllä. Löytyy trilleriä, rikosta, draamaa ja mustaa komediaa. David Lynchille tyypilliset henkilöhahmot olivat jälleen loistavia, esim: Dennis Hopperin Frank Booth on todella loistava hahmo, vaikka hieman skitso onkin. Elokuvassa on väkivaltaa ja perverssioita sopivaan Lynch-tyyliin. Blue Velvet ei ole yhtä monimutkainen kuin miehen viimeisimmät teokset Lost Highway ja Mulholland Drive. Blue Velvet kannatta kuitenkin katsella ajatuksen kanssa, sillä ei tämäkään todellakaan niitä helpoimmiten seurattavia elokuvia ole.
Blue Velvet oli aikoinaan Lynchille suuri noste Dyyni-flopin jälkeen. Blue Velvet on lynchin paras elokuva. Kyle MacLachlan ei oikein koskaan ole päässyt suureen nousuun Lynchin tuotannoista, mutta tässä mies tekee yhden parhaista rooleistaan. Hopper tulikin jo mainittua, äijä sekoilee oikein kunnolla ja viljelee fuck-sanoja. Leffa nosti aikoinaan suuren kohun, sekä kriitikoissa, että katsojissa.
Blue Velvet on lähes täydellinen elokuva, jossa on lähes kaikkea mitä hyvä elokuva tarvitsee. Lynchillä vain on pirullinen mielikuvitus.
nimimerkki: andy
